Tämä kirjoitus on toinen ja viimeinen osuus kertomuksesta kilpailusta Yhdysvaltojen New Yorkista Pohjois-Irlannin Derry-Londonderryyn. Ensimmäisen puolikkaan aikana pääsimme pääsimme lähelle Azoreita ja käänsimme kurssin kohti koillista seuraten jäälaatikon itäreunaa ja yrittäen välttää pohjois-Atlantin korkeapaineen.

Maanantai 27. kesäkuuta eli kahdeksas kilpailupäivä alkoi kevenevässä tuulessa. Harmiksemme me juutuimme kevyeeseen tuuleen kun kaikki muut edellämme tuntuivat liikkuvan. Aamupäivän kuuden tunnin aikana me etenimme hitaimpana veneenä 0,7 solmun keskinopeudella ja toiseksi hitain vene PSP eteni edessämme 3,5 solmun keskinopeudella. Tipuimme siis hetkessä johtavasta Telemedistä 55 meripeninkulman päästä 80 meripeninkulman päähän ja PSP:n kannoita 20 meripeninkulman päähän. Etenimme päivän aikana 70 meripeninkulmaa, joka saattoi olla lyhin päivässä edetty matka koko kilpailussa. Tosin tuulista valittaville olen todennut, että on se kumma kun ne hyvät tuulet sattuvat aina samoille veneille. Positiivisempana asiana päivä oli erittäin lämmin ja aurinkoinen. Suoritin myös isopurjeen korjausta, sillä olin pisimpänä ainoa, joka siihen yletti ilman apuvälineitä.

Artikkelin kuva on muuten otettu maanantaina aamuyöllä noin kello 4 UTC navigointitietokoneen näytöstämme. Ajattelin, että selitän hieman mitä kaikkea siinä näkyy. Keskellä noin kolmannes yläreunasta on punainen kolmio merkitty hauskasti tekstillä ”Faster please”, joka on meidän senhetkinen sijaintimme. Punainen viiva indikoi kurssiamme ja sen pituus matkaa, jonka kyseisellä nopeudella tulemme 12 tunnissa. Kolmion takana näkyvä punainen viiva on meidän kulkemalle reitti. Edellämme vihreä kolmio on ”Maximus” on PSP Logistics kipparinaan Max. Kone kertoo samoin heidän nopeutensa, suuntansa ja tallentaa heidän kulkemansa reitin. Tällä hetkellä AIS-kantaman päässä ei ole muita veneitä. Muut pienemmät alukset olisivat vihreitä kolmioita ja laivat ovat sinisiä kolmioita. Meitä etelämpänä näkyvät isommat eriväriset veneen muotoiset symbolit ovat meidän ja kilpakumppaneidemme sijainnit 10 tuntia kuvan ottamista ennen. Huw ei ollut siis kuvan ottohetkellä ladannut viimeisintä puolenyön sijainteja. Symboleista näkee samoin arvioidun kurssin ja nopeuden seuraavaksi kuudeksi tunniksi ja kuljetut reitit kuuden tunnin reittipistein. Hieman meidän ja PSP:n itäpuolella näkyvä koilliseen menevä tummanruskea viiva on suorin reitti kohti määränpäätämme eli Derryä. Emme kuitenkaan aina pysty seuraamaan sitä, joten tummanvihreällä meistä suoraan pohjoiseen lähtevä numeroin merkitty viiva on navigointitietokoneen meille ehdottama, tuuli- ja veneen nopeustietoihin perustuva, reitti. Emme kuitenkaan pysty noudattamaan kyseistä reittiä, koska se menee punaisella merkityn ”jäälaatikon” sisään. Kone ei siis osaa ottaa huomioon merivirtaa, rannikkoa eikä muita meille asetettuja rajoituksia. Siitä johtuen Amancio on suunnitellut vaalean vihreällä reitin, jota olemme suunnitelleet seuraavamme. Ylhäällä näkyy vihreä pallo ”12 UTC 27th”, joka on tällä hetkellä ruorimiehelle näkyvä reittipiste, jonne hän yrittää ohjata. Tosin tuulesta johten se ei tällä hetkellä ole mahdollista. Lisäksi yläpuolellamme näkyy vaakasuora punainen viiva, jonka yli pitäisi päästä kello 6 UTC mennessä, jotta emme juuttuisi tyyneen. Emme muuten päässeet. Tuuliennuste näkyy kartalla vaaleansinisinä väkäsinä, joka puhaltaa meille tällä hetkellä etelästä. Vaaleansininen indikoi kevyttä tuulta, tummempi sininen kovempaa ja sitten nuolet muuttuvat punaisiksi ja väkästen määrä nuolen päässä lisääntyy. Alareunassa näkyvän aikajanan avulla tuuliennustetta voi kelata eteenpäin ja samalla suunnitellulla reitillä näkyy vene, joka liikkuu arvioitua nopeutta, jolloin tuuliennustetta voi verrata ehdotettuun tai itse suunniteltuun reittiin. Oikealla alhaalla näkyy pisteportin pohjoisnurkka ”SG North”, jonne kukaan veneistä ei siis mennyt. Oikealla näkyy tämän hetkinen todelliset sijainti, nopeus ja tuulitiedot. Ja koska PSP:tä on klikattu, näkyy myös heidän nopeutensa ja suuntansa ja arvioitu aika hetkeen, jolloin olemme lähimpänä heitä. Tällä hetkellä aika on tosin negatiivinen, joten PSP etenee lujempaa kuin me. Vasemmalla olevien työkalujen avulla kartalle voi piirtää omia merkintöjä, mitata etäisyyksiä ja lähentää ja loitontaa karttaa.

Tiistaina aamulla kun tulin kannelle ja muutin hieman kurssia niin vauhti nousi 0,7 solmusta lähes kolmeen solmuun. Tämä ehkä selittää, miksi suoriudumme niin huonosti kevyessä kelissä: keskittyminen herpääntuu ja lisäksi juuri kenelläkään ei ole ymmärrystä kevyessä tuulessa purjehtimisesta. Etäisyyttä PSP:hen ei ollut päivitetty sitten edellisen illan, joten rupesimme veikkailemaan, paljonko etäisyys on puolen päivän tilannetiedotuksessa. Huw kuuli tästä, ja päätti olla paljastamatta sitä, ja laittoi pystyyn oman veikkauksensa siitä, mikä on etäisyys seuraavana päivänä kello 12. Jiippasimme iltapäivällä spinaakkerin kuten se Garminissa tehtiin ja se sujui ongelmitta. Aiemmin tässä kilpailussa Huw’n vetäessä jiippiä olivat he saaneet spinaakkerin kierteille. Päivän aikana etenimme 130 meripeninkulmaa.

Kymmenentenä kilpailupäivänä vauhtimme vähitellen kiihtyi Puoleen päivään mennessä etäisyys johtoon oli kasvanut 300 meripeninkulmaan ja PSP:hen reiluun 70 meripeninkulmaan. Chris voitti Huw’n järjestämän veikkauksen. Olemme muuten nähneet delfiineitä melkein joka päivä ja valaitakin useina päivinä. Etenimme päivän aikana 250 meripeninkulmaa. Sen olen tässä huomannut, että odotin kippareiden ymmärtävän kilpapurjehduksesta enemmän. Vain muutama kahdestatoista kipparista osaa aidosti kilpailla näillä veneillä.

Viimeinen kesäkuuta aamuyöllä vain minä, Amancio ja Tino meidän vahdistamme pystyi ohjaamaan spinaakkeri ylhäällä. Siitä seurasi, että minä ohjasin puolitoista tuntia. Ohjaaminen on vähitellen kipeyttänyt minun käsivarteni. Ne ovat olleet hieman kipeät jo ainakin Qingdao-Seattle -kilpailusta alkaen, mutta nyt kipu alkaa jo vaikuttamaan ohjauksen tasoon. Huvikseen ei myöskään enää tee mieli ohjata. Onneksi ei ole enää paljoa kilpailua jäljellä, niin pääsee lepuuttamaan käsiä. Ylhäällä on siis edelleen Code 2 -spinaakkeri ja vauhti on 11-12 solmua. Päivän aikana etäisyys alkuperäiseen maaliviivaan Derryn edustalla meni alle 1000 meripeninkulman, mutta samalla tuli tieto, että emme voi saapua Derryyn ennen kuudetta päivää. Tästä johtua kilpailua pidennettiin siis 500 meripeninkulmalla, vaikka Sir Robin Knox-Johnston Vietnamiin saapumisen jälkeen lupasi, että tämä ei tule toistumaan. Samalla tosin sääennuste muuttui, ja saattaa olla, että me emme ehdi aloittamaan tuota lisäreittiä ennen kuudetta päivää.

Heinäkuun ensimmäisenä suoritimme Ocean sprintin noin kolmessatoista tunnissa. Voittoon ei ollut mahdollisuuksia, sillä parhaat suoriutuivat siitä alle kymmenessä tunnissa. Ilma on kylmentynyt ja nyt päällä on merinovillaalusasu, välikerrasto ja purjehdusasu. Yöksi ylävartalon lämmikkeeksi piti laittaa kaksi välikerrastoa. Hanskoja en tosin ole vielä tarvinnut, joten kylmyys ei ole mitään verrattuna Eteläiseen valtamereen ja pohjoiseen Tyyneen valtamereen. Joka tapauksessa mieleen tulee taas joko syksyiset, sateiset partioretket tai keväiset laskettelureissut. Suomessa ei kyllä ole näin kylmä heinäkuussa purjehtiessa.

Lauantaina saavutimme ja ohitimme PSP:n. Me valitsimme eteläisemmän reitin, jossa tuuli oli voimakkaampaa ja tasaisempaa. Lisäksi PSP:n blogista ilmeni, että he olivat laskeneet spinaakkerin tuona yönä, jolloin meillä ainoastaan muutama ihminen ohjasi. Ichorcoal kävi keräämässä kolme pistettä pisteportilta ja on nyt noin 500 meripeninkulmaa meidän perässämme. Sääennuste on muuten muuttunut päivittäin ja välillä näyttää, että olemme nopeasti Irlannin vieressä ja välillä näyttää, että juutumme tyyneen jopa päiviksi.

14. kilpailupäivänä aamuyöllä tuuli keveni ja vaihdoimme spinaakkerin windseekeriin ja samantien tuuli kääntyi vastaiseksi, joten nostimme Yankee ykkösen. Vaihdoimme kellonaikaa kahdella tunnilla ja olemme nyt UTC-ajassa eli yhden tunnin Ison-Britannian kesäaikaa jäljessä. Minulla oli tänään toiseksi viimeinen ruoanlaittovuoro. Amancio päätti yöllä tehdä linssipataa, joten minun ja Sebastianin hommaksi lounaan osalta jäi riisin keittäminen ja tiskien tiskaus. Päivälliseksi teimme pasta carbonaraa. Nykyään ruoanlaittovuorot menevät helpommin, kun on oppinut rutiinit ja tietää, missä välissä ehtii ottamaan nokoset ja miten hommat pitää hoitaa, jotta tehtävät on hoidettu mahdollisimman nopeasti. Päivät eivät siten tunnu niin pitkiltä. Olemme kasvattaneet eron PSP:hen jo 60 meripeninkulmaan ja edessämme seuraavana menee Mission Performance 90 meripeninkulman päässä. Johto on jo lisäreitillä lähes 500 meripenikullmaa meidän edellämme. Alkuperäiselle maalilinjalle olisi matkaa alle 300 meripeninkulmaa, mutta lisäreitin kera meillä on vielä edettävänä noin 850 meripeninkulmaa.

Neljäs heinäkuuta yön pituus oli enää seitsemän tuntia ja pimeän aika vielä huomattavasti lyhyempi. Yöllä 50 solmun voimalla puuskissa puhaltaneessa myrskyssä Lars kaatui ja loukkasi kylkensä. Minä en nähnyt tilannetta, koska olin ruoanlaittovuoron jälkeisessä koko yön nukkumavuorossa. Menimme myrskyssä välillä hieman takaisinkinpäin ja olimme aamulla enää 30 meripeninkulmaa PSP:tä edellä. Kilpailun reittiä lyhennettiin hieman ja toinen ylimääräinen reittipiste poistettiin, mutta edelleen meidän pitäisi purjehtia yli 250 meripeninkulman päässä olevalle Rockall-kivelle. Päivä oli aurinkoinen, mutta kylmä.

Tiistaina aamulla oli Irlanti näkyvissä kun kiersimme Tory Islandin Irlannin rannikolla ja käännyimme kohti Rockallia. Odotin koko päivän, että kilpailu keskeytettäisiin ja kääntyisimme takaisin kohti maalilinjaa. Kuulemma netissä oli lukenut saapumispäiväksemme huomisilta, mutta se muuttui jossain vaiheessa perjantaiksi. Lopulta oli pakko uskoa, että joudumme kiertämään kiven ja emme pääse satamaan ensimmäisenä mahdollisena saapumispäivänä, vaikka ilman lisäreittiä olisimme sinne helposti ehtineet. Tuntuu erittäin turhalta purjehtia edestakaisin. Näimme päivän aikana kohti maalia menevän johdon eli Derryn, LMAXin ja Telemedin. Iltaa kohden tuuli keveni, mutta kääntyi vähitellen meille suotuisaksi ja pystyimme etenemään suoraan kohti kiveä.

17. kilpailupäivänä aamuyöllä tuuli yltyi merkittävästi ja vauhtimme kiihtyi 11 solmuun oikeaan suuntaan. Se oli erinomainen uutinen, sillä tuulen oli ennustettu kääntyvän kello 15 iltapäivällä kohti kiveä mennessä vastaiseksi ja takaisn mennessä myötäiseksi. Tällä vauhdilla olisimme kivellä kello 14.30, eli juuri ennen tuulen kääntymistä uudelleen suotuisaksi. Aamupäivän aikana tuuli yltyi vähitellen ja vauhti kiihtyi jo 12 solmuun. Päivällä noin puoli tuntia kello 12 vahdin vaihdon jälkeen kannelta kuului kova pamaus, jonka jälkeen tuli hiljaista. Olin juuri mennyt punkkaani ja ihmettelin miksei spinaakkerin lepatus kuulu, koska oletin, että jotain oli käynyt spinaakkerin skuutille. Sen sijaan hetken päästä kuului huuto ”kaikki kannelle”, ja sinne päåstyäni minulle selvisi, että spinaakkerin nostin oli katkennut ja spinaakkeri oli meressä. Ripeän nosto-operaation jälkeen saimme Code kakkosen ylös vedestä, tosin varustettuna pitkällä repeämällä. Nostimme Yankee ykkösen ja jatkoimme matkaa kohti kiveä. Iltapäivän episodista huolimatta saavuimme 19-metriä korkealle Rockall-nimiselle kivipaasille keskellä merta kello 15 ja käännyimme taas kohti Irlantia, tällä kertaa lopullisesti. Tuuli myös teki mitä oli ennustettu ja kääntyi meille suotuisaksi, joten paluumatka alkoi vauhfikkaissa merkeissä. Onneksi se oli kuitenkin niin voimakas ja sen verran vastainen, että spinaakkeria ei tarvittu. Kiveltä matkaa maaliin oli 300 meripeninkulmaa. Puoleen päivään mennessä ero PSP:hen oli kasvanut 80 meripeninkulmaan ja edessämme Mission Performance oli enää 25 meripeninkulman päässä. Aamulla ensimmäiset saapuivat naaliin. LMAX voitti tiukan loppukirin ansiosta kotikisassa niin ollen toiseksi tulleen Derryn. Kolmanneksi tuli Telemed, joka sai kolmannen palkintopallisijansa putkeen.

Seitsemäs heinäkuuta yön ja aamupäivän etenimme lujaa vauhtia ja puolilta päivin Irlanti oli taas näkyvissä ja matkaa maaliin 107 meripeninkulmaa. Tosin meillä oli vielä yksi saari kisareitillä kierrettävänä, joten suorinta reittiä matkaa maaliin olisi ollut noin 40 meripeninkulmaa vähemmän. Iltapäivällä tuuli keveni ja 3 solmun vastaan virranneessa vuorovedessä pystyimme hädin tuskin liikkumaan eteenpäin. Onneksi virta kääntyi myötäiseksi ja illan etenimme hetken jopa 12 solmun vauhtia ympäri Rathlin Islandia. Keskiyön lähestyessä virta kuitenkin keveni ja pysähdyimme saaren taakse noin 30 meripeninkulman päähän maalista. Mission oli myös kevyessä tuulessa enää noin 10 meripeninkulmaa edellämme. Ichorcoal oli sen sijaan saanut luvan olla kiertämättä Rockallia ja oli jo maalilinjalla, tosin siis 12. sijalla.

19. kilpailupäivänä eli perjantaina kahdeksas heinäkuuta yöllä lilluimme paikoillamme ja tuntui siltä, että saatamme vielä viettää pitkään täällä Irlannin rantoja kierrellen. Hetken päästä tuuli kuitenkin alkoi puhaltamaan kevyesti idästä, ja meidän suuntamme oli suoraan länteen. Hetken päästä tuuli kääntyi lounaaseen ja katselin, että staysail pitäisi nostaa uudestaan. Kevyessä kelissä sen saa kiskottua yksin ylös, joten kävin sen nostamassa. Nostamisen jälkeen purje trimmataan kiristämällä skuuttia, mutta ennenkuin muut ehtivät tämän tekemään, tuuli yltyi yli 15 solmuun ja lähdimme 8-9 solmun vauhdilla kohti määränpäätämme. Kello oli tässä vaiheessa 1 aamuyöllä. Kolmen tunnin purjehduksen ja muutaman vendan jälkeen saavuimme maalilinjalle kello neljän jälkeen aamulla, josta oli vielä reilun 20 meripeninkulman moottorilla ajo jokea pitkin satamaan. Satamaan saavuimme kello seitsemän eli kello kahdeksan paikallista kesäaikaa kymmenennellä sijalla. Myös PSP oli saanut luvan tulla suoraan satamaan, joten he saapuivat heti perässämme. Satamassa oli kevyet vastaanottoseremoniat ja tarjolla hodareita sekä olutta.

Nyt olemme siis taas Euroopassa ja käytännössä purjehtineet maailman ympäri. Vielä ei oikein tunnu miltään. Ehkä se on vaikea ymmärtää, että tässä ollaan melkein takaisin lähtöpisteessä. Kuulemma osa maailmanympäripurjehtijoista lopettaa reissunsa tänne, ja se on sinänsä helppo ymmärtää, sillä nyt edessä on 10 päivää hengailua, jotta päästään purjehtimaan Den Helderiin ja sieltä seuraavana viikonloppuna Lontooseen.