Tämä teksti on kolmas ja viimeinen osa ensimmäisestä kisasta Lontoosta Rio de Janeiroon. Tämä osa kertoo matkasta doldrumsseilla eli pasaatituulten kohtaamisvyöhykkeellä sijainneesta moottorointialueelta Rioon.

21. kisapäivä eli 20. syyskuuta alkoi moottorilla ajon päättämisellä. Tämän oli määrä tapahtua kello 0930 UTC. Käytännössä sääntöjen mukaan saimme ajaa moottorilla kuuden leveyspiirin mittaisen matkan 25 ja 29 pituuspiirien välissä. Aloitimme moottoroinnin hieman ennen 11 leveyspiiriä, joten moottorointi tuli päättää hieman ennen 5 leveyspiiriä. Käytännössä nuo koordinaatit muodostivat siis meille useiden satojen meripeninkulmien mittaisen starttilinjan. Saavuimme linjalle hyvissä ajoin ja nostimme isopurjeen. Olimme hieman alle neljäsosan linjan itäreunasta. Totesimme, että tuuli oli heikkoa, joten lähdimme vauhdilla ajamaan kohti länttä. Ehdimme taittaa matkaa parikymmentä meripeninkulmaa, jonka jälkeen olimme hieman yli neljäsosan linjan itäreunasta. Nostimme keulapurjeet ja starttasimme kello 0930 kymmenen solmun nopeudella. Tämän jälkeen yritimme kuitenkin väistää trooppista saderintamaa, mutta se osoittautui niin isoksi, että oäädyimme menemään läpi. Tuuli oli vastainen ja heikko saderintaman alla. Totesimme myös, että tuulimittarimme kalibrointi on pielessä, sillä mittari näytti eri kulmaa eri halsseilla. Purjehtiessa tällä ei ole suurta merkitystä, mutta olemme hyödyntäneet tietoja polaarien parantamiseen. Polaarit kertovat, mikä veneen nopeuden pitäisi olla tietyllä tuulen nopeudella ja suunnalla. Navigointisovellus osaa myös kyseisten tietojan ja tuuliennusteiden perusteella laskea optimaalisen reitin määränpäähän. Totesimme heti alussa, että nopeudet olivat huomattavasti alakanttiin. Alun myötätuuliosuuden aikana lokikirjan tuuli- ja nopeustietojen perusteella paransimme polaareitamme myötätuulitietojen osalta. Vastatuulta varten tiedot tuulimittari piti siis uudelleenkalibroida, jotta tietoja voidaan hyödyntää vastatuulipolaarien parantamiseen. Tässä vaiheessa kisaa on tullut selväksi, että viides sija on liian kaukana, ja haasteena on säilyttää kuudes sija. Arvioni mukaan Clipper Telemed ja PSP Logistics aloittivat moottoroinnin noin 15 tuntia meidän jälkeen samoilta tienoin kuin me.

22. kisapäivä jatkui moottorointialueella vastatuuleen luovien. Meidän vahtimme aikana etenimme hyvää vauhtia ja vahdinvaihdon tullessa käynnistyi väittely siitä, onko luovikulmamme ollut liian alhainen. Väittelyn lopputuloksena pääsimme yhteisymmärrykseen sopivasta luovikulmasta. Päivät ovat olleet sekaisin ja kaikki muistiinpanot eivät osu oikealle päivälle. Luovimisesta johtuen vene on noin 30-45 astetta kallellaan, joten liikkumisesta veneessä on tullut huomattavasti hitaampaa ja vaarallisempaa. Punkan kulman pystyy säätämään vastaamaan suurinpiirtein veneen kallistusta. Tällöin punkka on tosin hyvin lähellä kattoa ja minulla on selällä maatessa noin 20-30 senttiä matkaa vatsasta kattoon. Punkissa on kankaiset laidat, jotka voi virittää estämään putoaminen sängystä. Kun viritän oman punkkani sopivaan kulmaan, on sängyn laidalta matkaa lattialle reilusti yli kaksi metriä. Yhtenä iltana sänkyyn suunnatessani kaaduin aallon voimasta toista punkkaa päin, ja sain ilkeän mustelman lonkkaluun kulmaan.

23. kisapäivän aamuna pääsimme vihdoin ulos moottorointialueelta, joka päättyi pohjoisen pallonpuoliskon toiselle leveyspiirille. Päivät ovat edelleen olleet kuumia ja käytössä olevat kaksi isoa tuuletinta ovat tulleet todella tarpeeseen. Tuulettimet ovat päällä ainoastaan generaattorin käydessä. Tuulettimia kutsutaan vortexiksi, sillä ne pyörittävät ilmaa ympäri venettä erittäin tehokkaasti. Lisäksi mikä tahansa vortexiin päätyvä haju jää pyörimään veneeseen. Esimerkiksi sipulia leikatessa minulla vuotavat silmät omassa punkassani toisella puolen venettä tai jonkun laittaessa suihkutettavaa dödöä koko vene haisee kyseiselle tuotteelle. Muut vortexiin päätyvät hajut voitte arvata itse. Tänä päivänä noin kello 23 aikaan (UTC) ylitimme päiväntasaajan. Kuunvalo on useina öinä ollut uskomattoman kirkas. Täysikuu on lähellä ja purjeessa olevat tekstit ja logot pystyy lukemaan selkeästi. Lisäksi kuu muodostaa varjoja kannelle kuin aurinko konsanaan.

Syyskuun 23. päivänä oli edellisen yön päiväntasaajan ylityksen johdosta luvassa Kuningas Neptunen vierailu. Kuningas Neptunea esitti mainiosti kipparimme Huw, ja häntä avusti Tino, yksi maailmanympäripurjehtijoista, joka on jo aiemmin purjehtinut päiväntasaajan yli. Seremoniassa kukin vuorollaan sai kuulla syntinsä, joita olivat muun muassa liiallinen keulapuomilla istuskelu, tuulen alapuolella nukkuminen ja kaikkien veneen muistikorttien täyttö. Minun syntini oli alusvaatteilla vuorossa kulkeminen, joka tosin tapahtui yleisön pyynnöstä. Tämän jälkeen sai ruokaa päälleen, joka oli erittäin helppoa puhdistaa pois tukasta ja vaatteista näissä oloissa. Viimeisenä vuorossa ollut sai päälleen loput ruoat kattilasta. Yksi henkilö jännitti tilaisuutta niin paljon, että lopulta hän ja eräs toinen saivat ruoan sijaan päälleen pelkästään vettä. Tämän jälkeen kaikki saivat hieman rommia, joka maistui erittäin hyvältä. Seremonian jälkeen vietettiin kohtuu pitkä tovi kantta siivoten. Artikkelin kuva on muuten tuosta tilaisuudesta. Kuten kuvasta näkyy, kisaamista ei keskeytetty, vaan vene liikkuu vauhdikkaasti ja on kohtuullisen kannellaan myös seremonian aikana.

25. kisapäivän aamuna kello 0616 aloitimme Ocean Sprintin. Ocean Sprint on tässä kilpailussa 300 meripeninkulman matka viidenneltä eteläiseltä leveyspiiriltä kymmenennelle. Tuon välin nopeiten purjehtinut saa kaksi lisäpistettä. Meitä ennen nopeimmin välin oli purjehtinut Qingdao, aikaan 30 tuntia ja 11 minuuttia. Tavoitteenamme oli siis 30 tunnin alitus. Olimme purjehtineet edelliset 300 meripeninkulmaa alle 30 tunnissa, joten ajan saavuttaminen tuntui erittäin mahdolliselta. Arvioimme, että purjehtimalla noin suuntaan 190 astetta, saamme nopeamman vauhdin ja pystymme kuittaamaan lisämatkan kasvaneella nopeudella. Lisäksi maali on enemmän lännessä, joten suoraan etelään purjehtiminen tuo jälkeenpäin enemmän lisämatkaa. Otimme Ocean Sprintin ajaksi huomattavasti kilpailullisemman asenteen, merkitsimme tiettyjen tuulikulmien trimmit teipeillä skuutteihin ja kokeneemmat ruorimiehet ohjasivat enemmän. Lisäksi vahdin muiden ohjaamista huomattavasti tarkemmin, joten Ocean Sprint tuntui huomattavasti raskaammalta. On ollut mielenkiintoista huomata, miten eri ihmiset suhtautuvat tilanteisiin. Esimerkiksi neljälle legille osallistuva vanhempi herrasmies Chris, on ensimmäisenä puhumassa purjeiden vähentämisestä ja suhtautuu kaikkeen huomattavan varovasti.

Ocean sprint jatkui seuraavana päivänä eli perjantaina. Aamuyöllä totesimme, että tuuli yltyi niin merkittävästi, että vauhdin ylläpitämiseksi isopurje pitää reivata. Laitoimme 1. reivin viidessä minuutissa ja myöhemmin otimme sen pois parissa minuutissa. Aamuviiden aikaan totesimme, että tuuli uhkaa tyyntyä ja saatamme tarvita isomman keulapurjeen. Nostimme purjeen valmiiksi kannelle ja kiinnitimme sen nostovalmiiksi. Emme kuitenkaan tarvinneet purjetta, ja päätimme Ocean Sprintimme kello 1232 eli ajaksemme muodostui 29 tuntia ja 16 minuuttia. Aikamme oli siis 55 minuuttia nopeampi kuin siihen mennessä parhaiten suoriutuneen Qingdaon. Päivä oli aurinkoinen, joten soittelin ensimmäistä kertaa matkan aikana kitaraa. Iltapäivällä matkaa maaliin oli alle 1000 meripeninkulmaa. Sen ja onnistuneen Ocean sprintin kunniaksi nautimme lasilliset valkoviiniä ja söimme Amancion tekemää Creme Bruleetä. LMAX Exchange saapui ensimmäisenä veneenä maaliin. Me olimme tänään siellä, missä LMAX oli neljä päivää sitten.

27. kisapäivänä takana tulevat veneet olivat päässeet loppusuoralle Ocean sprintissä, ja harmiksemme Mission Performance alitti meidän aikamme. Heidän aikansa oli yli puoli tuntia parempi, ja he saavat siis ylimääräiset kaksi pistettä. Päivällä tuuli kääntyi vähitellen myötäiseksi ja spinaakkerille olisi ollut tarvetta. Telemed on jatkuvasti saavuttanut meitä 2-3 meripeninkulmalla tunnissa. Ilman spinaakkeria alkoi tuntua selvältä, että Telemed menee ohi. Tämän johdosta iltapäivällä kippari päätti nostaa spinaakkerin kiinnittäen taglinen keulakannella olevaan kiinnitysknaapiin. Saimme spinaakkerin lentämään, mutta täyttä tehoa siitä ei saa irti ja lisäksi ajaminen tuntui huomattavasti haastavammalta. Alunperin minun oli tarkoitus olla ruoanlaittovuorossa seuraavana päivänä, mutta muut ehdottivat, että olisin kannella kun purjehdimme spinaakkerin kanssa, joten vaihdoin ruoanlaittovuoroni päivää myöhemmäksi. Tänään siirsimme myös vahteja tuntia myöhemmäksi, jotta aamut olisivat valoisampia ja jotta olisimme lähempänä Rion aikaa.

Sunnuntai 27. syyskuuta jatkui spinaakkerin lennättämisen merkeissä. Homma sujui hyvin, joten ruoanlaittovuoron vaihto ei ehkä olisi tarvittukaan. Sekin on hyvä osoitus siitä, että ihmiset ovat oppineet ajamaan venettä mainiosti. Tänään siirsimme vahteja toisella tunnilla, joten olemme enää yhden tunnin edellä Rion aikaa. Tässä vaiheessa reissua ensimmäiset varusteet ovat alkaneet hajota. vedenpitävä tyynynpäälliseni on revennyt ja Lontoosta ostamani uudet sandaalit ovat todella huonossa kunnossa ja samoin aurinkolasit ovat hajonneet. Aurinkolasien hajoamista osasin tosin odottaakin. Lisäksi käytössäni olevan satelliittitekstiviestilaitteen akku on alkanut heikentyä. Aluksi se pysyi päällä 3-4 päivää yhtämittaa, nyt se sammuu jo noin vuorokauden jälkeen. Olen yrittänyt pitää laitetta pois päältä, mutta ärsyttävästi päällelaittonappi on niin herkkä, että laite käynnistyy itsestään jatkuvasti. Yöllä vuorossa lentokala osui minua leukaan ohjatessani venettä. Kala tuli paapuurin puolelta, osui minua leukaan ja jatkoi styyrpuurin puolelle takaisin veteen. Toivottavasti jäi henkiin…

Maanantai eli 29. kisapäivä alkoi vauhdikkaissa merkeissä. Heräsin aamuyöllä kovaan ryskeeseen ja paukkeeseen ja totesin, että kannella tarvitaan kohta apua spinaakkerin laskemisessa. Spinaakkeria laskiessamme Kärri sai palovammoja käteensä, kun spinaakkerin laskemiseen käytetty taglineen kiinnitetty köysi luisui hänen kätensä läpi. Muut köydestä kiinnipitäneet päästivät irti kun köysi lähti luistamaan. Spinaakkerin laskusta siirryimme Johnin kanssa sujuvasti ruoanlaittovuorroon. John on minua muutaman vuoden nuorempi ja huomattavasti paremmassa kunnossa. Johnilla on myös tapana olla ilman paitaa, joten totesin, että niin toimimme molemmat. Ruoanlaitto Johnin kanssa sujui hyvin, ja saimme hommat hoidettua tehokkaasti. Kumpikaan meistä ei juo teetä eikä kahvia, joten varsinkin kahvin tekoon tarvitsimme hieman neuvoja. Teen ja kahvin juontia on muuten viimeisinä päivinä rajoitettu, koska käytämme viimeistä kaasupulloa ja sen pitäisi riittää Rioon asti. Se on aiheuttanut yllättävän paljon valitusta. Yritin myös tehdä kaurakeksejä ulkomuistista, mutta joku kriittinen ainesosa puuttui, koska niistä tuli pikemminkin kauramuhennosta. Hyvältä se kuitenkin maistui. Päivällä näimme myös valaan noin parinkymmenen metrin päässä veneestä. Mitä kilpailuun tulee, sekä me että Telemed olemme Stealth Modessa, joten emme tiedä Telemedin sijaintia. Ennen Stealth Modeen menoa he olivat vielä hieman takanamme. Stealth mode tarkoittaa siis 24 tunnin aikaa, jona sijaintiamme ei julkaista muille veneille. Myös AIS-järjestelmän saa sammuttaa, joten lähellä olevat kilpakumppanit eivät näe meitä kartalla. Yleensä tätä hyödynnetään kun aiotaan tehdä joku merkittävä taktinen ratkaisu, mutta tällä kertaa käytimme sen kai lähinnä harjoituksen vuoksi.

Syyskuun 29. eli 30. kisapäivä alkoi taas vauhdikkaissa merkeissä, kun toinen vahti sähläsi kunnolla kannella ja saivat veneen broachaamaan. He olivat muun muassa antaneet tietä öljynporauslautalle. Kallistuksen johdosta Susie putosi alapunkasta, muttei onneksi satuttanut itseään. Tapahtumien seurauksena meidän vahtimme henkilöt kiittelivät meidän toimintaa ja toinen vahti kävi läpi yön tapahtumia kipparin kanssa aika pitkään. Päivällä Stealth moden päättyessä ilmeni myös, että Telemed on ohittanut meidät. Aamulla matkaa maalilinjalle oli alle 200 meripeninkulmaa, joka olisi keskimääräinen päivämatka. Kello 1500 UTC matkaa oli jäljellä vielä 157 meripeninkulmaa. Tuuli on siis kevyttä ja myötäistä, joten vauhti ei päätä huimaa. Vähitellen puhe on kääntynyt satamaan saapumiseen, ja ihmiset haaveilevat lähinnä kaljasta ja suihkusta, osa kaljan sijaan tuoreista hedelmistä. Minä haaveilen kai lähinnä seuraavasta kisasta. Odotuksen johdosta ihmisissä on havaittavissa ärtymystä, jota ei helpota hidas vauhti lähellä maaliviivaa. Maalin lähestyessä olemme myös täydentäneet vikalistaa, jotta muistamme korjata kaikki puutteet satamaan saavuttuamme.

Syyskuun 30. eli 31. kisapäivä eteni kevyessä tuulessa. Aamuyöllä kello 03 UTC matkaa oli jäljellä 115 meripeninkulmaa, kello 09 98mpk, kello 13 75mpk ja kello 18 70mpk. Vähitellen kävi siis selväksi, että koko Syyskuu 2015 kuluu osaltamme merellä, ja emme tule maalilinjalle tänään pääsemään. Aamulla näimme myös ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikan. Illalla Happy Hourin aikaan veneemme viereen tuli uimaan valtava kilpikonna. Iltapäivällä tuli tieto, että kisa päättyy keskiyöllä kello 24 UTC ja sen hetkinen etäisyys maalilinjasta määrittelee veneiden sijoitukset. PSP Logistics oli saavuttanut meitä, joten viimeiset tunnit kuluivat vielä hitaalla vauhdilla edeten ja PSP:tä takana pidellen. Hauskasti osa porukasta oli pettyneitä, kun emme purjehdikaan Rioon asti, vaikka aiemmin kaikki olivat toivoneet pääsevänsä maihin mahdollisimman nopeasti. Kisan lyhentäminen tuli osaltamme hyvään paikkaan, sillä onnistuimme pitämään PSP:n takanamme ja saavuimme Rioon seitsemäntenä veneenä. Ichorcoalin ajasta vähennetään heidän onnettomuudesta johtuen satamasta viettämänsä aika, joten tästä johtuen he sijoittuivat kuudenneksi ja meidän loppusijoitukseksemme tuli kahdeksas. Lyhin etäisyys merta pitkin Lontoon ja Rio de Janeiron välillä on 5200 meripeninkulmaa, mutta me teimme matkaa hieman yli 6000 meripeninkulmaa. Tämä johtui siitä, että purjehdimme siellä mihin oli ennustettu tuulta ja vastatuuleen ja myötätuuleen purjehtiminen tuo lisää matkaa. Purjeveneellä nopein suunta ei ole siis suoraan myötätuuleen, vaan on nopeampaa purjehtia pienellä kulmalla, joka on näillä veneillä noin 20-30 astetta tuulesta ja purjeista riippuen. Viimeisenä kilpailupäivänä teimme myös lyhimmän päivämatkamme.

Aamuyöllä 1. lokakuuta ajoimme siis moottorilla viimeiset noin 50 meripeninkulmaa Rio de Janeiroon. Aamulla laskimme isopurjeen ja kiinnityimme laituriin kello 11 UTC eli kello 08 Brasilian aikaa. Laiturilla meitä odotti kylmiä oluita, sekä Clipperin henkilökuntaa, jotka lähtivät viemään passejamme passintarkastukseen. Tämän jälkeen päivä jatkui siivuoksella ja huoltotoimilla, mutta näistä lisää seuraavassa kirjoituksessa.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kilpailu sujui hyvissä merkeissä. Olin positiivisesti yllättynyt, miten vähän kitkaa ihmisten välillä oli. Lisäksi vältimme suuremmat loukkaantumiset ja varusterikot keulapuomia lukuunottamatta. Muut veneet ovat rikkoneet spinaakkereita ja plokeja huomattavasti meitä enemmän. Lisäksi Great Britain -veneellä yksi henkilö mursi kätensä ja sai 17 tikkiä kylkeensä noutaessaan mastosta sinne karannutta keulapurjeen nostinta. Minusta tuntuu, että suurin osa oli tyytyväisiä sijoitukseemme, sillä keulapuomin rikkoontumisen jälkeen tuloksen parantaminen osoittautui mahdottomaksi, ja menetimme sen johdosta ainaostaan yhden sijan. En myöskään kokenut, että olsiimme alussa pystyneet parempaan. Seuraavassa kilpailussa tavoitteet on kuitenkin asetettu korkeammalle. Minulta on myös kyselty, miten Ichorcoalin tapahtumat vaikuttivat meidän toimintaamme. Saimme kisan aikana aiheesta kohtuullisen vähän tietoa, ja koska oma toimintamme oli ihmisten mielestä turvallista, eivät kyseiset tapahtumat meihin juurikaan vaikuttaneet. Clipperin toimesta ja kipparin välityksellä kävimme läpi tiettyjä turvallisuusasioita, ja lisäksi saimme ohjeistuksen käyttää kahta preventor-köyttä, jotka estävät tai ainakin hidastavat vahinkojiipin tapahtumista.