Toiseksi viimeinen kilpailu Pohjois-Irlannin Derrystä Alankomaiden Den Helderiin on tähän mennessä käydyistä kilpailuista toiseksi lyhin 770 meripeninkulmallaan. Ainoastaan Sydney-Hobart oli hieman lyhyempi ja viimeinen kilpailu tulee olemaan kaikista lyhyin. Kierrämme siis Skotlannin pohjoispuolelta, ja kilpailussa on muutama reittipiste rannikolla, jotka estävät meitä menemästä liian lähelle rantaa. Kilpailu on siis hyvin erilainen aiempiin kilpailuihin verrattuna, sillä lähellä rannikkoa pitää varautua vuoroveteen ja navigoida kareja ja öljylauttoja varoen. Lisäksi kilpailun lopussa on kolme laivaväylää (TSS, Traffic Separation Scheme), jotka pitää ylittää 90-asteen kulmassa väylään nähden. Aiemmissa kilpailuissa väyliä on pitänyt välttää, mutta tällä kertaa niitä on pakko ylittää päästäkseen Den Helderiin. Nyt on todella vaikea sanoa, mitä kilpailulta odottaa. Arvioitu kesto on 6-7 päivää ja kilpailun briiffissä sanoivat, että voimme saapua ilman aikarajoituksia. Toisaalta kilpailu on hyvin lyhyt, mutta toisaalta ollaan niin lähellä koko reissun loppua, että kilpailu voi tuntua pitkältä.

Satamassa äänestimme, jatkammeko ruoanlaittovuorojen osalta aiemmalla systeemillä, jossa yksi henkilö molemmista vahdeista on päivän ruoanlaittovuorossa ja nukkuu sitä seuraavan yön. Osa porukasta oli tehnyt ruokia valmiiksi kilpailua varten, ja heidän mielestään ruoat voisi hoitaa vuorossa olevan vahdin toimesta. Minä en tätä pitänyt hyvänä ideana, sillä tiskaus on siitä huolimatta pitkä tehtävä ja tällöin vahdista on poissa kaksi henkilöä yhden sijaan. Välillä keskustelussa oli mukana myös punkat, sillä kaksi henkilöä halusi vaihtaa huonommasta punkastaan normaalisti ruoanlaittovuorossa olevien punkkaan. Tämä ratkaistiin sillä, että heidän punkastaan tehtiin ruoanlaittovuorossa olevien punkka. Äänestys meni suurinpiirtein tasan, joten Chrisin ehdotuksesta pitäydyttiin vanhassa systeemissä.

Kilpailu alkoi sunnuntaina 17. heinäkuuta iltapäivällä. Ensimmäiseksi ajoimme Derryssä näytöksen vuoksi edestakaisin jokea pitkin. Joen varsi oli täynnä yleisöä ja laiturlla oli säkkipilliorkesteri soittamassa. Tuntuu varmaan oudolta lähteä tämän reissun jälkeen Suomessa purjehtimaan, kun aina ei ole rannat täynnä yleisöä katsomassa. Kilpailun alku oli joen suulta kello 18 paikallista aikaa eli kello 17 UTC. Me olimme viimeisten joukossa yli starttilinjan. Alkuun meidän piti purjehtia luovien kohti Derryä noin 1 meripeninkulma, jonka jälkeen käännyimme myötätuuleen ja lähdimme kohti pohjoista ja Skotlantia. Ylämerkillä olimme jaetulla kolmannella sijalla, mutta spinaakkerin nosto sujui meiltä erittäin hitaasti, ja tipuimme sen johdosta nopeasti suurinpiirtein viimeiselle sijalle. Illan koittaessa tuuli tyyntyi, ja me lähdimme Ichorcoalin ja Telemedin kanssa häntäpäässä kohti ulkomerta, jossa näytti olevan enemmän tuulta. Tuuli yltyi kaikille suurinpiirtein samaan aikaan, mutta koska olimme paremmassa kulmassa tuuleen, pääsimme takaisin muiden kannoille.

Toisena kilpailupäivänä yöllä spinaakkeri vaihdettiin Code ykkösestä kakkoseen. Nousimme sijoja lennättämällä spinaakkeria tiukkaan sivutuuleen ja olimme aamulla kolmantena Derryn ja LMAXin takana. Päivällä menimme liian lähelle rantaa, jossa oli vähemmän tuulta ja lisäksi palatessamme ulommas jiippasimme Huw’n pyynnöstä Great Britainin ja Unicefin taakse, emmekä eteen. Onneksi kuitenkin toinen vahti saavutti heidät ja illalla olimme taas kolmantena Unicefin, GB:n Da Nangin ja Qingdaon ollessa todella lähellä perässämme. Illalla saavuimme Skotlannin pohjoispuolelle. Meidän vahtimme aluksi Unicef ohitti meidät, tämän jälkeen minä otin ohjat ja ohitin Unicefin tuulen puolelta. Tässä vaiheessa he päättivät purjehtia hieman ulommas. Onneksi niin, sillä vaarana oli, että peittäisimme toisiltamme tuulta vuoron perään. Tuuli keveni, ja Garmin nousi kahdeksannelta sijalta kolmanneksi purjehtimalla lähempänä rannikkoa. Muun muassa Ichorcoal, Qingdao, Telemed ja PSP lähtivät pohjoiseen eli kauemmas rannikosta.

Tiistaina aamuyöllä me menimme lähimmäs rantaa, ja ohitimme Garminin samalla tavalla kuin he olivat ohittaneet meidät ja nousimme takaisin kolmannelle sijalle. Tuuli keveni ja vaihdoimme spinaakkerin Windseekeriin. Kun me tulimme aamulla takaisin vahtiin, ulkomeri oli osoittautunut paremmaksi vaihtoehdoksi ja Telemed oli ensimmäisenä ja heidän perässään olivat Qingdao, PSP, Derry ja LMAX. Ichorcoal oli mennyt liian kauas ja oli edelleen viimeisenä. Me saimme hyvällä purjehduksella LMAXin kiinni ja ohitimme heidät. Aamupäivällä oli muuten kaikki 12 venettä näköetäisyydellä. Iltapäivällä saavuimme Skotlannin koilliskärkeen, jossa on Pentland Firth -niminen salmi Skotlannin ja Orkney-saarten välissä. Siinä virtaa vuorovesi parhaimmillaan 9 solmun nopeudella. Onneksemme saavuimme sinne veden virratessa meille myötäiseen suuntaan, joten menimme parhaimmillaan 14 solmun vauhdilla oikeaan suuntaan virran vauhdittaessa meitä 6 solmun voimalla. Tuuli oli vastainen ja olimme vaihtaneet Windseekerin Yankee ykköseen. Virtaan pääsemisen nopeudella oli merkitystä, ja takanamme olleet Garmin ja muut tippuivat hieman kauemmas taakse. Salmessa kävimme myös koko kilpailumme pohjoisimmassa pisteessä, joka oli 58 astetta ja 45 minuuttia pohjoista leveyttä. Se on pohjoisempana kuin Norjan eteläkärki, mutta Suomessa esim. Helsinki on yli 60 astetta pohjoista leveyttä. Puolelta päivin Telemed oli ensimmäisenä meitä 6 meripeninkulmaa edellä ja Derry, Qingdao ja PSP noin 1,5 meripeninkulmaa meitä edellä. Takanamme kolmen meripeninkulman päässä oli LMAX ja heidän perässään Mission 4 meripeninkulman päässä. GB ja Ichorcoal olivat häntäpäässä yli 15 meripenikulman päässä meistä. Iltapäivällä nousimme ensimmäiseksi purjehtimalla lähempänä rannikkoa ja hyödyntämällä hieman myötäistä vuorovettä. Muut tulivat takaa lujempaa, joten Huw halusi vastaiseen purjehdittaessa purjehtia tiukempaan vastatuuleen, joka on useaan kertaan vuoden aikana todettu huonoksi taktiikaksi. Onneksi muut saivat hänet nopeasti vakuutettua, että se on huono idea. Kello 18 paikallista aikaa olimme kilpailun osalta puolimatkassa, eli matkaa maaliin oli jäljellä 385 meripeninkulmaa. Päivä oli aurinkoinen mutta kylmä. Nämä kaksi kilpailupäivää olivat monien, minä mukaanlukien, mielestä parasta kilpailua mitä olemme tällä reissulla kokebeet, sillä lähellä oli jatkuvasti useita veneitä.

20. heinäkuuta meno jatkui yltyvässä vastatuulessa. Pystyimme kuitenkin pitämään Yankee ykkösen ylhäällä. Päivän aikana tuuli keveni ja puolelta päivin olimme ensimmäisenä, PSP toisena ja da Nang kolmantena. Etäisyys 11. olevaan GB:hen oli vain 15 meripeninkulmaa. Ichorcoal oli jäänyt heistä jo 20 meripeninkulman päähän. Iltapäivä mentiin erittäin vaihtelevassa tuulessa ja säässä. Välillä satoi ja tuuli, välillä aurinko paistoi ja lilluimme paikoillamme. Kello 18 matkaa oli jäljellä enää 247 meripeninkulmaa, mutta sääennuste lupaa niin kevyttää säätä, että aikaa voi vielä kulua 2 vuorokautta. Alkuyöstä nostimme Code 2 -spinaakkerin, sillä tuuli kääntyi vihdoin ennusteen mukaisesti länteen. Minä olen ollut koko matkan kevyessä flunssassa, mutta nyt se paheni niin paljon, että oli keskiviikon ja torstain välisen yön sisällä nuokkumassa.

Viidentenä kilpailupäivänä eli torstaina aamulla kello kuudelta ero oli jo 13 meripeninkulmaa toisena olevaan PSP:hen ja 30 meripeninkulmaa 11. sijaan. Aamupäivällä tuuli keveni ja vaihdoimme spinaakkerin Code ykköseen. Onneksi sääennuste oli kuitenkin hieman muuttunut, ja näytti siltä, että pääsemme hyvässä tuulessa maaliin asti. Takana olijoille tilanne ei näyttänyt niin lupaavalta. Kello 12 matkaa oli jäljellä alle 100 meripeninkulmaa ja PSP ja Da Nang olivat saavuttaneet meitä hieman. Iltapäivällä aloitimme laivaväylien eli TSS:ien ylitykset. Onneksi liikennettä ei ollut juurikaan ja etäisyyttä PSP:hen oli riittävästi, että ei tehnyt mieli huijata poikkeamalla 90-asteen kulmasta. Lisäksi haasteena olivat kaasunporauslautat, sillä niitä oli runsaasti, ja jokaiseen piti jättää 500 metrin turvaväli. Kello 18 matkaa oli jäljellä 60 meripeninkulmaa ja PSP oli 8 meripeninkullman päässä takana. Kello 22 matkaa maaliin oli jäljellä 28 meripeninkulmaa ja PSP oli edelleen yhtä kaukana. Käytännössä meillä on muuten ollut erikoistuneet ruorimiehet, sillä monet heikommin ohjausta hallinneet eivät ole halunneet muutamaa helppoa hetkeä lukuunottamatta tarttua ruoriin.

Perjantaina 22.7. eli kuudentena kilpailupäivänä kello yhden jälkeen aamuyöllä saavuimme ensimmäisenä maaliin. Alankomaiden aikaa kello oli siis 2 ja UTC:kin oli juuri ehtinyt kääntyä perjantain puolelle. PSP tuli reilun tunnin jälkeen toiseksi ja Da Nang kolmanneksi. Ero viimeisiin oli ehtinyt kasvaa yli 100 meripeninkulmaan, sillä he jäivät heikkoon tuuleen. Odotimme maaliviivalla PSP:tä ja annoimme heille runsaat hurraukset ja sumutorven töräykset ensimmäisen palkintopallisijan johdosta. Itse olin enemmän mielissäni heidän suoriutumisestaan, tosin oli tämä meillekin erinomainen suoritus. Da Nangille tämä oli toinen palkintopallisija Sydney-Hobart-kilpailun voiton jälkeen. Hienoa on sekin, että voitimme Garminin ensimmäistä kertaa. Garmin ei muuten edelleenkään ole voittanut yhtään kilpailua, ja Garminista Visit Seattleen paluuni jälkeiseltä ajalta Seattlella on nyt enemmän palkintopallisijoja kuin heillä (2vs1). PSP nousi kokonaiskilpailussa viimeiseltä sijalta toiseksi viimeiselle sijalle, sillä Ichorcoal jäi häntäpäähän. Meillä oli aikaa odotella, sillä ensimmäisenä veneenä meille annettiin saapumisajaksi satamaan kello kuusi aamulla paikallista aikaa. Moottorilla matkaan menee ainoastaan tunti. Saavuimme satamaan sulun läpi yhdessä PSP:n kanssa. Satamassa ei aamulla ollut juurikaan vastaanottoa. Jouduimme odottamaan passintarkastajien saapumista reilun tunnin, jonka jälkeen saimme poistua veneestä oluelle ja aamupalalke, jota tarjottiin järjestäjien toimesta.

Suoritus oli meiltä kaiken kaikkiaan virheetön ja siitä kiitoksena ensimmäinen tila. Kevyttuuliset kilpailut sopivat neille, ja tässä kilpailussa Yankee 1 oli keulassa koko ajan, joko kannella kun menimme myötätuuleen tai ylhäällä kun menimme vastaiseen. Ollessamme johdossa ihmiset eivät tuntuneet kovinkaan innostuneilta, mutta heitä taisi jännittää aika lailla. Itseäni ei juurikaan kiinnostanut, ja koska meillä oli jo yksi palkintopallisija, ei tämä suoritus myöskään stressannut. Myöskin se helpotti, että takana lähimpänä oli PSP esimerkiksi GB:n, Derryn tai LMAXin sijaan. Minulle muuten sateli ǩsymyksiä Garminin suunnasta, mikä oli minun roolini tässä kilpailussa. Kun ylitimme maalilinjan ihmiset innostuivat kyllä juhlimaan, kirkumaan ja laulamaan. Kaiken kaikkiaan meno veneellä on ollut viime aikoina sopuisampaa. Se johtuu varmaankin siitä, että kilpailu alkaa olla lopussa, ja siitä, että vahteja ei ole enää sotkettu sitten Seattlen. Ihmiset ovat siis oppineet, miten toiset omassa vahdissa käyttäytyvät ja osaavat suhtautua siihen oikealla asenteella. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kerrottakoon, että tämä oli ensimmäinen kerta kun voitimme veneen, jonka kyydissä dokumenttia kuvaava Rich oli. Hän on nyt ollut kaikkien veneiden kyydissä ainakin kerran, ja tällä kertaa hän oli ensimmäistä kertaa LMAXin kyydissä.