Saavuimme siis Derryyn perjantai-aamuna 8. heinäkuuta. Sovimme, että siivous hoidetaan seuraavana päivänä, joten ihmiset lähtivät hotelleihin ja sieltä suoraan puolen päivän aikaan Granny Annies-nimiseen baariin/yökerhoon. Derryssä jokaisella tiimillä on ravintola tai hotelli tai baari sponsorina, ja meidän sponsorimme on Granny Annies. He järjestivät meille maanantaina turistipäivän, johon sisältyi lukuisten valokuvien lisäksi opastettu kierros Derryssä, käynti Giant’s Causewayllä ja päivällinen Granny Annie’s:sin ravintolassa läheisessä Limavadyn kaupungissa.

Derry tai Londonderry on kivannäköinen kaupunki, jolla on paljon historiaa. Derry nimi tulee irlannin kielen tammimetsää tarkoittavasta sanasta. Etuliite lisättiin Englannin kuninkaan toimesta 1613 heidän valloittaessaan lisää alueita ja niin kaupunki sai nykyisen virallisen nimensä Londonderry. Kaupungin keskustaa kiertää tuolloin rakennettu muuri, joka on yksi harvoista noista ajoista kokonaisena säilynyt kaupungin muuri. Irlanti erotettiin 1900-luvun alussa katoliseen itsenäiseen Irlantiin ja protestanttiseen Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan kuuluvaan pohjois-Irlantiin. Pohjois-Irlannin katoliset halusivat liittyä osaksi Irlannin tasavaltaa ja lisäksi protestantit syrjivät heitä. Vuonna 1968 alkoivat kansalaisoikeusmarssit muun muassa Derryssä ja Belfastissa ja tästä alkoivat vuoteen 1998 kestäneet Pohjois-Irlannin levottomuudet (engl. ”The Troubles”). Tammikuussa 1969 talon seinään maalattiin teksti ”You are now entering Free Derry”, ja osa Derryä julistautui autonomiseksi alueeksi ja barrikoi itsensä suojaan protestanttisilta poliisivoimilta. Vähitellen mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisiksi ja IRA aktivoitui. Derryssä tapahtui 1972 ajan tunnetuin välikohtaus, kun ns. verisunnuntaina (Bloody Sunday) Britannian armeija ampui pakenevia mielenosoittajia tappaen 13 ja haavoittaen muita. Barrikadit purettiin 1972, mutta varsinaisesti levottomuuksien aika päättyi vuonna 1998 saavutettuun alustavaan sopimukseen. Lisää voitte lukea Wikipediasta.

Giant’s Causeway oli upea tulivuoren purkauksen muodostama alue, jossa oli paljon kuusikulmaisia kivipilareita, jotka näyttivät ihmisen tekemiltä. Nimi tulee tarinasta, jonka mukaan jättiläinen olisi rakentanut itselleen pengertietä Skotlantiin, jossa on vastaavanlainen alue erikorkuisia pilareita.

Keskiviikkona oli palkintojenjakotilaisuus, jossa meille aluksi tarjoiltiin täyteen pakatussa juhlatilassa juomia ja Fish & Chipsejä, ja sen jälkeen kävelimme säkkipilliyhtyeen perässä muureja pitkin kaupungintalon aukiolle, jossa oli musiikkilavalla esityksiä ja palkintojenjako. Harmi kyllä, päivä oli sateinen, ja se vähensi tapahtuman mielekkyyttä. Yleisöä oli silti kohtuullisesti ja muutamat antoivat nimikirjoituksia paikallisille lapsille. Torstaina aamulla kävimme tankkaamassa veneen. Tankkaus hoidettiin laskemalla bensasäiliö kannelle ja pumppaamalla säiliöstä dieseli veneemme tankkeihin. Sen jälkeen olin aamupäivän esittelemässä venettä ja ajeluttamassa paikallisia edestakaisin jokea pitkin.

Perjantaina meidän piti mennä paikallisten kanssa paikallisilla Punt-tyyppisillä soutuveneistä tehdyillä purjeveneillä kilpailemaan, mutta se peruttiin kovan tuulen takia. Ainoastaan kaksi ihmistä pääsivät näytöstyyliin testaamaan yhtä venettä. Lauantaina oli seuraavan kilpailun briiffi, joka on mitaltaan ainoastaan 770 meripeninkulmaa, mutta aikaa on varattu 7-8 päivää. Minun oli siis pakko kysyä, onko nopeusrajoituksia vai saako satamaan tulla koska ehtii, ja kuulemma saa. Lisäksi kilpailupäällikkö Justin Taylor on kuulemma perhesyiden takia Englannissa ja tilaisuuden veti varapäällikkö Mark Light. Huhut olivat lähteneet liikkeelle, että Justin olisi eronnut, mutta hän on kuulemma tulossa Den Helderiin. Lauantaina illalla oli vielä valonäytös, jossa Clippereihin ja pienempiin veneisiin oli kiinnitetty valoja ja ne ajelivat edestakaisin jokea pitkin. Lisäksi kävelysillan yllä oli pienissä kuumailmapalloissa alla kiinni akrobaatteja ja lopuksi oli ilotulitus.

Kaikenkaikkiaan Derry oli sateisin pysähdyksemme, sillä kahta viimeistä päibää lukuunottamatta joka päivä satoi. Toiseksi viimeinen kilpailu kohti Den Helderiä alkoi siis sunnuntaina 17.7. aurinkoisessa säässä ja siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.