Viimeinen kilpailu Den Helderistä Alankomaista takaisin lähtöpisteeseen eli Lontooseen on etäisyydeltään ainoastaan 200 meripeninkulmaa. Reitille on laitettu muutama reittipiste siten, että vältämme laivaväylät (TSS). Kilpailu päättyy samaan paikkaan kuin mistä alkoikin, eli Southend Pierille, jonne on tuotu yksi vanhemman mallin Clipper 68-vene maalialukseksi. Kyseiseen matkaan on varattu aikaa noin 36 tuntia ja matkalla on muutama pakollinen portti, joita voidaan tuulen tyyntyessä käyttää maalilinjoina. Käytännössä saatamme olla maalissa jo 24 tunnin jälkeen, jolloin ankkuroimme illaksi, sillä kello 04.30 lauantai-aamuna lähdemme ajamaan Thames-jokea kohti Lontoota, jonne saavumme lauantaina päivällä.Minä en juurikaan pidä alun ja lopun odottelusta, ja tässä kilpailussa sitä on enemmän kuin itse kilpailua, joten aika tuskainen taival siinä suhteessa luvassa. Kokonaiskilpailun suurin kilpailu käydään viidennestä sijasta, sillä tällä hetkellä tasapisteissä on neljä venettä. Me olemme yhdeksännellä sijalla seitsemän pistettä viidennestä sijasta ja neljä kymmenennestä. Sitä alemmas emme voi enää tippua. Meillä on siis teoreettiset mahdollisuudet viidenteen sijaan, mutta se edellyttää meidän voittomme lisäksi neljän edellämme olevan veneen sijoittumista neljäksi viimeiseksi, joka on epätodennäköistä. Toinen tiukka kilpailu käydään viimeisestä sijasta, sillä PSP on toiseksi viimeinen yhden pisteen erolla Ichorcoaliin. Ennen kilpailua keskustelimme, että kaikki viettävät koko kisan kannella tuulen puolella painona, tosin kaikilla ei tähän ollut motivaatiota.

Lähtöpäivänä 28. heinäkuuta eli torstaina kokoonnuimme aamulla veneelle kello kahdeksan. Kello 8.45 oli yhteiskuva maailmanympäripurjehtijoista, jonka jälkeen kello 10 ensimmäinen vene irroittautui laiturista. Tällä kertaa sulku ja nostosilta olivat auki, joten kaikki ajoivat sen läpi peräkanaa. Tämän jälkeen teimme vielä mies-yli-laidan-harjoituksen, johon oli varattu tunteja aikaa. Käytännössä olimme valmiit ennen kello 11 ja näytösajelu ympäri alkoi kello 12.45. Kisan startti oli kello 14, jolloin kuuden tunnin odottelun jälkeen pääsimme vihdoin liikkeelle. Startti oli kevyeen sivutuuleen, joten päätimme olla linjan tuulen puolella ja nostaa spinaakkerin muutamaa minuuttia ennen starttimerkkiä. Minä arvioin huonosti vauhtimme spinaakkerin kanssa ja olimme kohtuullisen kaukana linjasta merkin tullessa. Koska olimme tuulen puolella ja spinaakkeri ylhäällä ensimmäisenä, saavutimme nopeasti muita veneitä ja nousimme LMAXin taakse toiseksi. Startti oli upea, sillä kilpailun reitti seurasi rantaa todella lähellä, ja rannalla ihmiset seurasivat meitä polkupyörillä. Noin meripeninkulman jälkeen reitti kääntyi etelämmäs, joten ryhdyimme kryssimään vastatuuleen. Meidän piti tosin ennen spinaakkerin laskua vaihtaa keulassa ollut Yankee 2 Yankee ykköseen, sillä tuuli oli niin kevyt. Kaikilla muilla oli Yankee 1 valmiina, joten me pidimme spinaakkerin ylhäällä pisimpään ja menimme väylän poikki. Menetimme siinä muutaman sijan. Tämän jälkeen kryssimme vastatuuleen noin 20 meripeninkulmaa reittipisteelle, jonka jälkeen käännyimme kohti itää. Sijoituksemme vaihteli kryssin aikana huomattavasti, mutta olimme kärkikahinoissa merkille tultaessa. Käytännössä juuri kukaan ei istunut tuulen puolella, ja Huw oli tuttuun tapaan ensimmäisenä alhaalla säkkituolissaan nukkumassa.

Perjantaina 29.7. aikaisin aamulla saavuimme Englannin rannikolla olleelle reittipisteelle, jonka kiersimme ensimmäisenä ja lähdimme kohti etelää. Matkan Euroopan rannikolta Englannin rannikolle pystyimme tekemään samalla halssilla, mutta vastatuuleen edeten. Minä olin tänään viimeistä kertaa ruoanlaittovuorossa. Ruoat oli valmiiksi tehty, joten hommana oli lähinnä ruokien lämmitys ja tiskaus. Lounaaksi oli lasagnea ja päivälliseksi Chili con Carnea. Kun en ollut laittamassa ruokaa, olin joko kannella vuorossa tai vapaalla nukkumassa. Iltapäivällä ryhdyimme vendailemaan kohti Southend Pieriä. Kerran olimme Derryn edellä ensimmäisenä, muuten pääasiassa toisena. Kun olin saanut tiskit tiskattua kello 19 veneen aikaa, menin kannelle auttamaan vendoissa. Kello 20 otin ruorin ja rupesimme saavuttamaan Derryä. Useita vendoja myöhemmin ylitimme maalilinjan kello 22 jälkeen veneen aikaa eli kello 21 paikallista aikaa toisena vain 29 sekuntia Derryn perässä. Ero heihin oli siis pienentynyt puolesta meripeninkulmasta muutamaan veneenmittaan, mutta aika loppui kesken. Huw ohjasi maaliintulon. Loppua kohden ihmiset olivat enemmän kannella. Hieman ennen maaliin tuloa kello 19.07 leikkasimme oman reittimme ja olimme siis palanneet lähtöpisteeseen. Tuossa kohdassa olimme kello 11.31 31.8.2015 eli maailmanympäripurjehdukseen meni 333 päivää 7 tuntia ja 36 minuuttia. Hienoin hetki oli kun lähestyimme tätä aluetta, ja näin tunnistettavia maamerkkejä, jotka olimme nähneet lähtiessämme. Maaliintulon jälkeen laskimme purjeet ja ankkuroimme. Teimme muuten kilpailun aikana 57 vastatuulikäännöstä eli vendaa.

Lauantaina aamuyöllä lähdimme ajamaan kohti Lontoota, jonne saavuimme aamulla. Ohjelmassa oli taas Tower Bridgen nosto ja sen läpi ajaminen. Alkoholia juotiin ylkättävän vähön ennen rantaan saapumista. Tällä kertaa paluumatkalla kokonaiskisan kolmesta parhaasta otettiin yhteiskuva veneet rinnakkain Tower Bridge taustalla. Ajoimme St. Katharines Docksille sulun läpi ja saimme toisen kilpailun palkinnon heti laiturilla. Tämän jälkeen menimme vuorotellen 12. sijasta aloittaen lavalle, jonka jälkeen itse kukin sai poistua omille teilleen. Käytännössä meille oli kuitenkin luvassa vielä Stormhoek Social Spirit -bileet laiturilla ja päätösbileet illalla. Sunnuntaina aamulla minulla on lento Suomeen, jonne palaan siis 31.7.2016.

Yhteenveto koko reissun fiiliksistä on erillisessä myöhemmin julkaistavassa kirjoituksessa, mutta tähän kirjoitukseen olen kerännyt muutaman faktan reissulta. Pysähdyimme 15 satamassa (Costa Rica mukaanlukien) kuudella eri mantereella. Kokonaiskilpailussa me sijoituimme kahdeksannelle sijalle 76 pisteellä. Saimme kilpailupisteiden lisäksi kaksi lisäpistettä yhdestä pisteportista ja kaksi pistettä yhdestä sprintin voitosta. Menetimme kaksi pistettä korjauksista, joka oli PSP:n kanssa vähiten koko kilpailussa. Kokonaiskilpailun voitti LMAX Exchange, toiseksi sijoittui Derry-Londonderry-Doire ja kolmanneksi Great Britain. Garmin oli lopulta neljäs vain yhden pisteen erolla Great Britainiin, jonka huonoin tulos eli kymmenes tuli viimeisestä kilpailusta. LMAX keräsi reissulta eniten pisteporttipisteitä (15) ja toiseksi eniten keräsivät Derry ja GB (12). Eniten Ocean Sprint -voittoja otti Derry (4kpl), ja toiseksi eniten Mission Performance (3kpl). Muilla oli korkeintaan yksi. Parhaista neljästä Great Britain ei voittanut yhtään sprinttiä. LMAX voitti eniten kilpailuita (6). Mielenkiintoisesti LMAX ei sijoittunut kertaakaan toiseksi, Derry kolmanneksi ja Garmin ensimmäiseksi. Great Britainilla, Telemedillä ja meillä oli lopulta kaikki kolme palkintopallisijaa. Telemed oli lopulta heikoiten sijoittunut yhden kilpailun voittanut vene ja PSP Logistics hävisi kokonaiskilpailun, mutta saavutti yhden palkintopallisijan. Mission Performance ja Ichorcoal olivat ainoat veneet, jotka eivät saavuttaneet yhtään palkintopallisijaa.