Saavuimme siis Den Helderiin aikaisin aamulla perjantaina 22. päivä heinäkuuta. Satamamme oli sulutettu pienvenesatama lähellä keskustaa. Menimme sulusta läpi yhtä aikaa PSP Logisticsin kanssa. Jouduimme rantaan päästyämme vielä odottamaan passintarkastusta veneeltä poistumatta reilun tunnin, jonka aikana ihmiset pakkailivat tavaroitaan. Sen jälkeen rannalla oli tarjolla olutta, viiniä ja hodareita. Tämähän oli meille kuudes manner, Etelä-Amerikan, Afrikan, Australian, Aasian ja Pohjois-Amerikan jälkeen. Kävimme tosin myös Väli-Amerikassa, jota ei kai lasketa seitsemänneksi mantereeksi. Monille saapumispäivä oli siis täynnä rankkaa juhlimista. Minä olin vielä hieman kipeä flunssan jäljiltä, enkä ollut nukkunut viimeiseen 24 tuntiin, joten nukuin aamupäivän.

Lauantaina siivosimme veneen viimeistä kertaa. Huw oli ilmoittanut, että siivouksen pitää olla perusteellinen. Sitä ei moni ymmärtänyt, sillä edellisen siivouksen jälkeen olemme vuoden jälkeen, joten ne tulevat olemaan täynnä pölyä. Esimerkiksi lattialankuista törröttävät kulmat, joten pelkkä pesu ei enää riitä. Onneksi ihmiset eivät ottaneet käskyä liian tosissaan ja siivous meni huomattavasti nopeammin kuin yleensä. Seb oli edellisenä päivänä jo niin tylsistynyt, että hän siivosi nopeasti perän säilytystilan nostamatta kaikkia tavaroita ulos. Onneksi useampi henkilö näki hänet hommissa, joten siihen ei tarvinnut enää lauantaina koskea.

Sunnuntaina oli palkintojenjako osana järjestettyä merifestivaalia. Palkinnot jaettiin ulkolavalla kello neljän aikaan iltapäivällä. Me voitimme ensimmäisen sijan lisäksi Stormhoek Spirit Awardin, nyt kolmatta kertaa. Meillä on nyt eniten voittoja ja saamme sen kunniaksi lauantaina Lontoossa bileet saapumisen ja illan bileiden välissä. Paljon on siis ollut juhlimista.

Maanantaina kiertelin Den Helderiä, joka on pieni, mitäänsanomaton armeijapaikkakunta. Tiistaina otin lautan läheiselle Texelin saarelle, ja päädyin pyöräilemään noin 60 kilometrin matkan sen ympäri. Saarella oli upeaa luontoa hiekkarannoista ja ruohokentistä erityyppisiin metsiin, sekä paljon maatiloja peltoineen, lehmineen, hevosineen ja lampaineen. Lisäksi saarella oli useita nätin näköisiä pieniä kyliä ja hyviä ravintoloita. Pyöräilijöiden määrä oli uskomaton. Pyöräteitä risteili saarella joka suuntaan, mutta valitsi niistä minkä tahansa, jatkuvasti tuli vastaan muita pyöräilijöitä. Suurin osa muista kävi Amsterdamissa, mutta väitän, että minä vedin pidemmän korren.

Keskiviikkona aamulla kello 10 kaikki oli pyydetty veneelle tekemään jäljellä olevia huoltohommia, jotka olivat: yhden köyden päättely ja vesitankkien täyttö. Onneksi suurin osa ymmärsi olla tulematta turhaan. Iltapäivällä oli seuraavan kilpailun briiffi. Minä kommentoin sopivassa kohdasssa briiffin pitäneelle Justinilile, joka siis on tullut takaisin hommiin, että tarvittaessa hän varmasti pidentää rataa. Kommentti sai aikaan pitkän naurunremakan ja aplodit. Seuraavana päivänä eli torstaina 28. heinäkuuta lähtö kohti Lontoota. Aamulla kaikista maailmanympäripurjehtijoista otettiin ryhmäkuva, jonka jälkeen olikin lähtö kohti Lontoota. Kuulemma muuten LMAX ja Visit Seattle ovat ainoat veneet, joissa on vielä kaikki matkaan lähteneet maailmanympäripurjehtijat mukana.