Varusteet

Ajattelin, että kirjoitan tässä vaiheessa hieman varusteista, kun nyt kävin niitä läpi ja heitin tarpeettomaksi käynyttä ja hajonnutta tavaraa pois ennen kotiinpaluuta. Varusteistahan kirjoitin jo ennen lähtöä, ja nyt onkin hyvä aika palata siihen, mikä oli järkevältä.

Minulla oli siis matkassa mukana kaikille osallistujille jaetut valtameripurjehdukseen tarkoitettu purjehdusasu, kevyempi purjehdustakki ja jo aiemmin ostamani jollapurjehdukseen tarkoitettu purjehdusasu. Saamani purjehdusasu vuosi Australiaan saavuttuamme eli reilusti ennen matkan puoliväliä. Ostin toisen purjehdusasun käytettynä yhdelle osuudelle osallistuneelta Pekalta. Kuivapuvussani ei ollut huppua, ja käytin sen päällä purjehdusasun takkia. Noin viisi vuotta vanhan kuivapuvun kaulamansetti ja yksi hihamanseteista hajosi. Muut valittivat valtameripurjehdukseen tarkoitetuissa kuivapuvuista, että sukat vuotavat. Jollapurjehduksessa sukat ovat lateksia, sillä jalat pitää pystyä upottamaan veteen, ja minulla ei sukat vuotaneet. Lisäksi purjehdusasun takki suojasi kuivapuvun vetoketjua suolavedeltä, joten raktaisu toimi kaiken kaikkiaan hyvin. Joka tapauksessa varapurjehdusasu, esimerkiksi kuivapuku tai kevyempi purjehdustakki ja -housut on suositeltava varuste maailmanympäripurjehtijoille.

Ostamani Henri Lloydin purjehdussaappaat säärystimillä rupesivat vuotamaan muutaman päivän jälkeen. Sain kyseisen kilpailun jälkeen yhdeltä henkilöltä lahjoituksena Dubarryn nahkaiset purjehdussaappaat. Ne kestivät jonkin aikaa, mutta jouduin loppumatkasta ostamaan Pekalta myös kumiset purjehdussaappaat. Sealskinz-sukista toisen hukkasin alkumatkasta, mutten niitä kyllä kaivannutkaan. Sukkien osalta parhaaksi vaihtoehdoksi osoittautuivat villaseoksesta tehdyt vaellussukat. Ne olivat lämpimämmät kuin teknisistä materiaaleista tehdyt. Kaiken kaikkiaan suosittelen reissuun lähteville kumisaappaita säärystimillä. Ei siis kalliimpia nahkasaappaita, sillä ne rupeavat vuotamaan pidemmän päälle. Kylmiä osuuksia (eli eteläinen valtameri Kapkaupungista Australiaan ja reitti Vietnamista Kiinan kautta pohjoisen Tyynen valtameren yli Seattleen) varten suosittelen isoja kumisaappaita, jonne mahtuu erilliset sisähuopatossut, jotka voi tarvittaessa ottaa ulos kuivumaan tai vaihtaa kuiviin. Kuivapukua käytin itseasiassa siten, että laitoin saappaiden pohjalliset lateksisukkien sisään, jolloin kengät olivat integroidut pukuun ja sukissa oli hieman enemmän ilmaa ja niin ollen lämpöä. Jos olisin löytänyt kiinasta huopatossut, olisin laittanut ne kuivapuvun sukkien sisään. Jos kannella oli lämpimämpi, käytin aina ostamiani Keenin sandaaleita. En siis käyttänyt normaaleja kenkiä purjehtiessa ollenkaan. Ensimmäinen ostamani halpa sandaalipari hajosi jo kahden osuuden jälkeen, Keenin sandaalit ovat sen sijaan kestäneet loppureissun. Niitäkään ei tosin ole suunniteltu purjehdukseen, joten todella kostealla kelillä ne ovat hieman liukkaat. Yleensä silloin on tosin jalassa kumisaappaat.

Nukkumiseen minulla oli siis mukana pieni untuvamakuupussi, silkkinen sisälakana ja vedenpitävä päällyskuori. Ostin matkalta toisen silkkisen sisälakanan, jota käytin satamissa patjan ympärillä lakanana, ja kylmimmillä osuuksilla lisälämmikkeenä. Muutamina öinä tarvitsin jalkojen lämmikkeeksi kuumavesipulloa, eli juomapulloa, jonka täytin kuumalla vedellä. Tosin jos saappaat olisivat olleet paremmat, eivät jalat ehkä olisi olleet niin kylmät nukkumaan mennessä. Hyvä kikka on myös erikseen ainoastaan nukkumiseen varatut villasukat, jolloin ne pysyvät kuivina ja lämpiminä. Tyyny palveli hyvin, tosin vedenpitävä kuori hajosi jo muutaman osuuden jälkeen. En sitä loppujen lopuksi sitten kaivannutkaan. Vedenpitävä päällyskuori maksoi tarjoustalossa seitsemän euroa ja hoiti tehtävänsä kylmillä osuuksilla lisälämmikkeenä ja koko matkan makuupussin ja tyynyn säilytyspussina, mutta on nyt riekaleina. Kuvassa on vertailun vuoksi mustassa pienessä pussissa minun makuupussini ja kaksi silkkistä lakanaa, sen vieressä vedenpitävä päällyskuori ja tyyny. Punainen iso säkki on monien suosima Ocean Sleepwear -makuupussi.

Kerrospukeutumisessa merinovilla-alusasu, Primaloft-väliasu ja päällä purjehdusasu oli erinomainen yhdistelmä. Sekä merinovilla, että primaloft lämmittävät märkinäkin ja kuivuvat erittäin nopeasti. Kylmimmillä osuuksilla käytin vielä lisäkerrastona fleece-välikerrastoa. Muilla taisi olla enemmänkin kerrastoja ja paksumpi makuupussi käytössä, mutta minulle tuo määrä riitti hyvin. Primaloft-asu oli tosin tehty niin pehmeästä kankaasta, että se repesi muutamasta kohdasta osuessaan ruuveihin ja muihin veneessä törröttäviin terävämpiin kohtiin. Sama kävi myös merinovilla-alusasuille. Pipoa käytin hyvin vähän, sillä väliasun takissa oli huppu, joka oli erittäin mukava. Minulla oli mukana myös neopreenihuppu, jota en käyttänyt lainkaan. Hanskojen osalta parhaaksi ratkaisuksi kylmissä keleissä osoittautui neopreenihanskat, joiden päällä käytin windstopper-hanskoja. Kuivana kädet eivät pysyneet, mutta lämpimänä kylläkin. Itse en käyttänyt purjehdushanskoja, mutta monet muut niitä kyllä tarvitsivat.

Mukana minulla oli siis 4 kpl merinovilla/teknistä kerrastoa, 5kpl t-paitoja, 7kpl sukkia ja 9kpl alushousuja, shortsit, uimashortsit ja housut, pipo, hanskoja, aurinkohattu, fleecekauluri, aurinkolaseja, taskulamppuja, starttikello, hygieniavälineet, puukko, kevyt pyyhe. Pitkähihaisia alusasuja, t-paitoja, joita tosin kertyi matkalla huomattavasti lisää, ja sukkia minulla oli mukana riittävästi. Alushousuja olisi voinut olla mukana vielä ehkä 5 paria enemmän. Nyt pyykkäyksen ajoittaminen meni välillä taiteiluksi. Shortsit olivat ohuehkoja surffishortseja, joten ensimmäinen pari hajosi matkalla ja toinen menee roskiin matkan päätyttyä. Toinen vaihtoehto olisi vahvemmasta kankaasta tehdyt kalliimmat purjehdusshortsit, mutten menisi niidenkään kestävyydestä takuuseen. Lontoossa sovittiin, että tiimiasun kanssa käytetään mustia tai tummia housuja tai shortseja. Minulla ei niitä ollut mukana, mutta sain ne vielä Suomesta matkaan jälkitoimituksena. Toiset shortsit osoittautuivat käytännöllisiksi, koska ensimmäinen pari oli aina erittäin likainen kilpailun jälkeen. Tummina housuina käytin kevyitä gorehousuja, joka oli myös kätevä ratkaisu. Aurinkolaseja piti ostaa matkasta silloin tällöin, sillä niitä hajosi tasaiseen tahtiin. Puukko oli halpa ja ruostui käyttökelvottomaksi. En sitä tosin koskaan tarvinnut, joten en ole ostanut uuttakaan.

Mukana oli erinäinen kasa elektroniikkaa. Kännykkä hajosi, joten jouduin ostamaan uuden tilalle. Lisäksi ostin blogausta varten tablettiin näppäimistön. Muuten elektroniikka kesti, mukana minulla oli siis tabletti ja järjestelmäkamera. Järjestelmäkameran salama tosin hajosi ja lisäksi joissain metalliosissa näkyy ruostetta. Kuvia on kuitenkin kertynyt yli 5000! Parranajon hoidin höylällä, sillä pelkäsin elektronisen laitteen hajoavan matkan aikana. Satelliittitekstiviestipuhelin toimi pientä oikuttelua lukuunottamatta hyvin ja korvasi ainakin minulle sähköpostit. Toisena vaihtoehtona olisi erilaiset, jopa rajoittamattomat, satelliittidatayhteydet, jotka nekin ovat hinnaltaan kilpailukykyisiä Clipperin tarjoamaan ratkaisuun verrattuna. Maailmanympäripurjehtijathan voisivat jakaa kustannusta keskenään. Tosin tässä kilpailussahan muut laitteet virallisesti kiellettiin, mutta ilmeisesti kaikki ovat niiden käyttöä jatkaneet. Pikkukitara muuten kesti koko matkan ja soi vielä jatkossakin!

Meillehän jaettiin Lontoossa tiimiasu, eli vihreä hiostava fleece ja kaksi harmaata t-paitaa. Paidoista toisen hukkasin melkein heti ja toinen on nyt kohtuullisen kulunut. Lisäksi sain Garminissa ollessani heidän tiimifleecensä ja t-paitansa. Me tosiaan päätimme, että tiimiasun kanssa käytetään tummia housuja tai shortseja. Moni vene, myös me loppumatkasta, käytti usein purjehdusasun housuja tiimipaidan kanssa.

Halvalla ostamani vedenpitävät säkit hajosivat kaikki matkan aikana, mutta ajoivat kuitenkin asiansa. Paluumatkalla mukana on myös erinäisiä matkamuistoja, joita olen tosin parhaani mukaan vältellyt. Onneksi sain osan tavaroista toimitettua New Yorkista Suomeen äidin mukana.