Qingdao oli tosiaan 2008 Pekingin kesäolympialaisten purjehdusten järjestyspaikkana ja veneemme ovat juurikin tuossa olympiasatamassa. Matkaa Pekingiin on käsittääkseni noin tuhat kilometriä. Sataman alue on täynnä uudempia pilvenpiirtäjiä, hotelleja, luksusliikkeitä ja hyviä ravintoloita, joista suurin osa on varmaankin rakennettu olympialaisia varten. Alue on siistimpi ja nätimpi kuin noin 10 kilometrin päässä sijaitseva keskusta. Qingdaossa asuu noin 3,5 miljoonaa ihmistä ja siihen nähden kaikkialla on hyvin hiljaista. Sataman hienoissa kauppakeskuksissa on vain muutamia ihmisiä, eikä keskustassakaan juurikaan enempää ihmisiä liiku. Ilmeisesti olympialaisten jälkeen kysyntää ei ole riittänyt ja monet kahvilat ja
ovat myös sulkeneet ovensa.

Yövyin täällä kaikki yöt edullisessa hotellissa (17 euroa per yö) parinkymmenen minuutin kävelymatkan päässä veneeltä. Lämpötila on päivisin kymmenen asteen tienoilla ja öisin välillä pakkasella, joten veneellä yöpyminen ei houkutellut. Ruoka on täällä hyvää ja kohtuuhintaista. Lisäksi hotellin lähistöltä löytyy useita hyviä leipomoita. Hinnat ovat osittain erikoisia, sillä yksi kakkuviipale saattaa maksaa saman verran kuin iso lounas tai taksimatka keskustaan.

Huolto- ja siivoushommat hoidimme normaaliin tapaan, tosin tässä vaiheessa kilpailua nuo tehtävät ovat minua alkaneet kyllästyttämään. Lisäksi tällä kertaa meitä oli siivoamassa hyvin vähän porukkaa, sillä viidestätoista kaksi oli korjaamassa purjeita ja kaksi joutui käymään sairaalassa. Pekka ja Ana joutuvat valitettavasti jättäytymään pois seuraavasta kilpailusta olkapäävammojen takia. Pekan osalta seuraava kilpailu olisi ollut joka tapauksessa viimeinen, Ana toivottavasti paranee ennen Seattlesta lähtöä.

Hirveästi nähtävyyksiä täällä ei ole. Otin yhtenä päivänä taksin keskustaan ja kävelin sieltä melkein koko matkan takaisin hotellille. Rannassa on hiekkarantoja ja puistoja, sekä yksi paviljonki. Keskustassa oli yksi kirkko ja pilvenpiirtäjiä sekä pienempiä taloja ja katuja. Lisäksi löysin yhden ison puiston ja buddhalaisen temppelin, mutta siinä tuntuivat olleen kaikki tämän miljoonakaupungin nähtävyydet. Kustakin veneestä kaksi henkilöä pääsi tutustumiskierrokselle paikalliseen kerrostaloyhteisöön, ja meidän veneestämme osallistujat olivat minä ja Sean. Kerrostalot olivat suomalaisella mittapuulla korkeita, pieniä pilvenpiirtäjiä. Aluksi istuimme alueen etupihalla katsomassa tanssiesityksiä pienellä meitä varten pystytetyllä lavalla. Viimeisenä oli kamppailulajiesitys ja meidät kutsuttiin lavalle harjoittelemaan. Sean päätyi selätetyksi opettahan toimesta. Tämän jälkeen menimme sisään yhteisökeskukseen, joka oli monikerroksinen talo täynnä erilaisia aktiviteettihuoneita. Siellä oli muun muassa tanssisali, vesivärimaalauksia ja muuta askartelua. Harjoittelimme hieman paikallista tanssia ja saimme paikallisten tekemiä vesivärimaalauksia. Itse sain kiinalaisen runon, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa ”Vuoret ovat valtavia ja kuvankauniita. Ihmiset elävät harmoniassa ja rauhassa.” Vierailusta on mainittava myös, että ympärillämme pyöri jatkuvasti kymmeniä valokuvaajia isoine kameroineen ja joka tilanteesta piti ottaa yhteiskuva.

Paikalliset eivät hirveästi puhu englantia ja erilaisia lähestymistapoja on nähty. Yhdessä liikkeessä myyjällä oli kännykkäsovellus, joka käänsi puheen kiinankieliseksi tekstiksi ja päinvastoin. Yhdessä kiinalaisessa ravintolassa yritin tilata appelsiinimehua käsimerkein. Osoitin naapuripöydässä ollutta hedelmälautasta ja tein juomiselettä. Sain tyhjän lasin ja myöhemmin tarjoilija tuli vimmatusti selittämään jotain hedelmälautasesta. Appelsiinimehun olimme jo tässä vaiheessa saaneet toiselta englantia puhuneelta tarjoilijalta. Kun en ymmärtänyt, hän päätti, että on hyvä idea kirjoittaa asia auki. Niinpä hän kirjoitti kiinalaisin merkein jotain käteensä ja näytti sitä minulle. Lienee selvää, että se ei mitään auttanut. Ruoka oli hyvää ja hedelmälautasta emme lopulta saaneet.

Oman roolini osalta huomasin saavuttuamme, että minä en ilmeisesti olekaan vahtipäällikkö seuraavassa kilpailussa. Kuulin nimittäin Patsyn, Janin ja Huw’n puhuvan, että heidän pitää pitää tapaaminen ja arvelin sen liittyvän seuraavan kilpailun vahtijakoon. Lisäksi Jan sanoi, että aikoo ehdottaa, että minä olen hänen vahdissaan seuraavassa kilpailussa. Muutaman päivän satamassa ollessamme ehdimme minun aloitteestani lyhyesti keskustelemaan ja Huw sanoi, että on suunnitellut, että minä olen Janin vahdissa. Minä sanoin, että haluan olla vahtipäällikkö. Seuraavan kerran keskustelimme Huw’n kanssa kun vahdit oli suunniteltu, ja hän oli laittanut minut Janin vahtiin avustavaksi vahtipäälliköksi jälkimmäiseksi kahdeksi viikoksi. Nyt hän perusteli minun vaihtamistani sillä, että olin saanut huonoa palautetta kisan eri vaiheissa ja minun pitäisi kuulemma kehittyä. Totesin, että hänen olisi pitänyt kertoa näistä asioista minulle aiemmin ja antaa minulle mahdollisuus korjata asioita. En ole ihan varma olisiko tätäkään keskustelua käyty, ellen olisi aiemmin puhunut hänen kanssaan. Eli aika huonosti hoidettu Huw’n toimesta. Palaute sinänsä oli osittain oikeaa. Kun olen huonolla tuulella tai ärtynyt sen kyllä huomaa ja siitä oli tullut palautetta. Lisäksi olen kuulemma huutanut komentoja, jota myönnän kyllä muissa yhteyksissä tehneeni, mutten ainakaan muista täällä Clipper-aikana tehneeni. Eli aika hankala tuotakin on korjata kun siitä saattaa jo olla aikaa, eikä minulla ole aavistustakaan mistä on kyse. Kieltäydyin tuosta muutaman viikon avustavan vahtipäällikön hommasta, koska se lisää vain tarpeettomasti monimutkaisuuutta ja toinen avustava vahtipäällikkö Tino haluaa kuulemma harjoitella, joten hän saakoon mahdollisuuden. Muuten meidän vahtimme on erinomainen ja täynnä hyviä osaavia tyyppejä. Hieman liiankin erinomainen, sillä neljä viidestä vielä mukana olevasta maailmanympäripurjehtijasta, jotka ovat taitavia ruorimiehiä, ovat meidän vahdissa. Ana olisi kuudes luotettava ruorimies. Myös lähes kaikki aiempi purjehduskokemus on meidän vahdissamme. Patsy on edelleen toisen vahdin vahtipäällikkö, ja kerroin Huw’lle muutamasta tapauksesta keskustelumme yhteydessä. Saa nähdä miten merellä käy. Loppuun voisi todeta pääministeri Sipilää lainaten: ”Toivottavasti tulppa lähtee paatista ja päästään eteenpäin.”

Todettakoon myös, että edelleenkin moni haluaisi minun olevan vahtipäällikkö. Asiaa ei tosin auta se, että he eivät juurikaan puhu Huw’n kanssa.