Tämä kirjoitus on ensimmäinen osuus kahdeksannesta kilpailusta Vietnamin Da Nangista Kiinan Qingdaoon. Reitti kulkee Da Nangista itään Paracel-saarten pohjoispuolitse ja Taiwanin etelä- ja itäpuolelta. Qingdao on keltaisen meren pohjukassa. Reitillä on mittaa 1710 meripeninkulmaa, mutta koska vallitsevat tuulet ovat meille pääasiassa vastaisia, tulee purjehdittuja meripeninkulmia luultavasti huomattavasti enemmän ja aikaa kuluu kyseiseen matkaan järjestäjien arvion mukaan 11-15 vuorokautta. Kilpailubriiffissä Robin Knox-Johnston lupasi, että jatkossa kilpailujen reittiä ei tulla pidentämään. Saa nähdä miten käy, jos saammekin yllättävää myötätuulta matkalla Kiinaan. Saapumisesta tosin tällä kertaa mainittiin, että pääsemme satamaan ainoastaan päiväsaikaan. Ja kuulemma vastaanotto on parempi kuin Vietnamissa oli, joten odotukset ovat korkealla. Luvassa on kylmää säätä ja kovaa aallokkoa. Meille näytettiin kuvia aiemmasta kilpailusta, jossa lunta oli kannella. Pekka tiesi kertoa, että yhdessä aiemmassa kilpailussa Taiwanin itäpuolella on masto tullut alas, kun vene oli pysähtynyt aaltoon ja masto jatkanut matkaansa. Taiwanin itäpuolella on pohjoiseen virtaava Kuro Shio -niminen merivirta, ja yleensä pohjoisenpuoleinen tuuli. Virta tuulta vastaan aiheuttaa erittäin terävää ja ilkeää aallokkoa.

Huw piti kuin pitikin yksilölliset keskustelut kaikkien kanssa Vietnamissa. Minä ja Huw keskustelimme pitkään ja toin esille monia mainitsemiani epäkohtia. Vaikeampi on sanoa, kuinka moni niistä meni perille. Huw oli myös päättänyt, ilmeisesti tosin joidenkin luottohenkilöidensä ehdotuksesta, että minä pidän taukoa vahtipäällikön hommasta tämän kilpailun. Olin itsekin tätä vaihtoehtoa pohtinut, mutten sitä halunnut ehdottaa, koska en tiennyt kuka olisi hyvä vaihtoehto vahtipäälliköksi. Kun mainitsin asiasta joillekin muille, he sanoivat, että haluaisivat minun jatkavan vahtipäällikkönä. Sean heitti, että ehkä meidän pitäisi laittaa kaikki roolit, mukaan lukien kippari, uudelleen jakoon vetämällä ne hatusta. Lopputulos saattaisi olla nykyistä parempi. Muutaman päivän miettimisen jälkeen ehdotin Huw’lle, että Luke olisi hyvä vaihtoehto vahtipäälliköksi. Mainitsin myös, että moni on sanonut, ettei pidä Patsysta vahtipäällikkönä. Lopputuloksena Patsysta tuli vahtipäällikkö ja Lukesta avustava vahtipäällikkö. Saa nähdä, miten se toimii. Kaiken kaikkiaan meillä on tosin erittäin hyvä vahti, sillä siinä on mainittujen vahtipäälliköiden ja minun lisäkseni Ana, Pekka, Sean ja Rosalind. Tällä kertaa meille tuli myös ensimmäinen keskeytys, sillä Helena päätti perhesyiden johdosta jättää osallistumatta tähän kilpailuun.

Kilpailu alkoi lauantaina 27. helmikuuta iltapäivällä. Lähdimme Da Nangista lähtöseremonioiden saattelemana aamupäivällä, mutta koska startti haluttiin hiekkarannan läheisyyteen, meidän piti ajaa moottorilla noin 3-4 tunnin matka ison niemen ympäri. Minä olin päivän Glenin kanssa ruoanlaittovuorossa. Aloitimme ruoanlaiton jo satamassa ja lounasta tarjoiltiin heti lähdettyämme. Iltapäivällä Glen teki päivällistä ja minä autoin kisavalmisteluissa. Kisastartin jälkeen Glen tuli kuitenkin merisairaaksi ja meni lepäämään. Minä viimeistelin päivällisen ja hoidin tiskit itsekseni. Minullekin tuli sekava olo, mutten kuitenkaan oksentanut. Sinänsä olossa ri ollut mitään uutta, mutta oksennettuani Sydney-Hobartissa on ruvennut jännittämään oksennanko uudelleen. Ruoanlaittovuoro ensimmäisenä päivänä oli itseasiassa siinä suhteessa hyvä, että saa tottua vene-elämään nukkumalla ensimmäisen yön liikenteessä kunnolla. Starttimme oli hyvä, mutta myöhemmin iltapäivällä purjehdimme liian ylös tuuleen ja menetimme sijoituksia. Päivä päättyi yhdeksännellä sijalla.

Toinen kisapäivä sujui vendoja eli vastatuulikäännöksiä tehden ja Paracel-saaria kiertäen. Hyvin ajoitetuilla vendoilla nousimme viidennelle sijalle. Sää on lämpimämpää kuin odotin ja aallokko varsin minimaalinen. Purjehdusasu on päällä, mutta sen alla on ainoastaan aluskerrasto. Uudet vahtipäälliköt eivät vielä ole päässeet rooliinsa sisään ja minä olen muistuttanut Lukea hänen tehtävistään. Patsy oli tämän päivän ruoanlaittovuorossa.

Karkauspäivä 29. helmikuuta jatkui tiukkaan vastatuuleen purjehdittaessamme. Suuntasimme itään kaikkien muiden kanssa, sillä myöhemmin tuulen on ennustettu kääntyvän itäisemmäksi ja tällöin pohjoiseen eteneminen tulee toisella halssilla helpommaksi. Seuraava reittipisteemme eli Taiwanin eteläkärki on koillisessä, mutta suoraan vastatuuleen emme pääse etenemään. Menimme päivän aikana Mission Performancen ohi venevauhdilla. Molemmilla oli ylhäällä täysi isopurje, staysail ja Yankee 2. Kun olimme Missionin lähellä, alkoi siellä vimmattu purjeiden trimmien tarkastelu, mutta menimme ohi siitä huolimatta. Myöhemmin he yrittivät vielä reivaamalla saavuttaa parempaa vauhtia, mutta se pudotti heidät entistä kauemmas meidän taaksemme. Sijoituksissa olimme tällä hetkellä toisena, mutta vastatuuleen edettäessä oikein ajoitetuilla vendoilla on iso merkitys ja sijoitus voi sen johdosta muuttua moneen kertaan. Muuten uudet vahtipäälliköt ovat vähitellen saaneet roolista kiinni, mutta Patsylla ei ole hyvää käsitystä purjevaihdosten vetämisestä. Onneksi tässä vaiheessa itse kukin tietää aika hyvin mitä pitää tehdä.

Maaliskuun ensimmäisenä aallokko vähitellen kasvoi ja kunnon ryminä ja ryske alkoi. Välillä vene tippuu aallonharjalta aallon pohjalle sellaisella paukkeella, että koko runko värisee. Dramaattisuutta lisää lentelevät tavarat ja veden vyöryminen sisään kulkuaukosta. Ainoat mukavat paikat veneessä ovat ohjaanassa tai omassa punkassa. Punkassakin tosin välillä liukuu eteenpäin tai nousee hieman ilmaan. Tässä vaiheessa säännössä nukkua jalat keulaan päin on huomattavasti järkeä. Myös tuuli on yltynyt. Vähitellen laitoimme isopurjeeseen kakkosreivin ja laskimme Yankeen. Purjehdimme liian isoilla purjeilla aika kauan ja jostain syystä Huw ei halunnut vähentää purjemäärää. Tuuli oli parhaimmillaan yli 40 solmua puuskissa täydellä isopurjeella, staysaililla ja Yankee kakkosella. Yankee kakkosen suositeltu maksimituuli on 25 solmua ja me olemme yleensä aika hyvin noita suosituksia noudattaneet. Purjevenehän toimii siten, että liian iso purjemäärä aiheuttaa sortoa eli veneen liikkumista sivusuunnassa, joka vähentää haluttuun suuntaan tehtyjä meripeninkulmia. Lisäksi ohjaamisesta tulee hankalampaa ja kurssista usein mutkittelevampi, joka aiheuttaa ylimääräistä matkaa. Ilmeisesti tiukka kilpailutilanne sai Huw’n pitämään purjeet ylhäällä liian pitkään. Kaikkien pääsuunta on edelleen itään ja me olemme joukon keskivaiheilla pohjois-eteläsuunnassa. Päivällä Steve tunsi olonsa merisairaaksi ja oksensi kannella vastatuuleen. Arvaahan sen miten siinä käy. Onneksi en itse ollut kannella kokemassa tätä tapahtumaa.

Viidentenä kisapäivänä sama aallokko ja kova tuuli jatkui. Suurin osa veneistä jatkoi edelleen itään, mutta Telemed ja PSP Logistics päättivät suunnata jo tässä vaiheessa pohjoiseen. Tämä nosti heidät ensimmäiseksi ja toiseksi sijoituksissa, sillä tällä hetkellä he etenevät enemmän oikeaan suuntaan. Päivällä edellisenä päivänä laskettu Yankee pakattiin pois keulasta. Tässäkin hommassa on laiskistuttu, sillä ennen tätä ja edellistä kilpailua Yankeeta ei ole koskaan jätetty keulaan aaltojen armoille. Iltapäivällä tuuli keveni hieman, ja yritimme koko loppupäivän saada lupaa laittaa lisää purjeita ylös. Lopulta illalla tuuli oli niin kevyt, että päädyimme nostamaan Yankee kakkosen ja poistamaan yhden reivin isosta ja noin puoli tuntia myöhemmin seuraavan, jonka jälkeen iso oli täysin ylhäällä. Huw’lla on tapana pohtia näitä muutoksia vähän turhan pitkään ja tämän päivän aikana menetimme noin 20 meripeninkulmaa verrattuna Da Nangiin ja todennäköisesti muihinkin veneisiin liian pienillä purjeilla purjehtiessamme. Olen muuten ollut lievässä vatsataudissa alusta lähtien, ja ehkä tämä lisäsi myös alun epämääräistä oloa. Minulla se on tarkoittanut lähinnä vähäistä ruokahalua, runsasta unentarvetta ja välillä kipeätä vatsaa. Samaa on liikkeellä muillakin, tosin osalla vähän enemmillä oireilla.

Torstai 3. maaliskuuta alkoi aamuyöllä kääntymällä kohti pohjoista. Minä totesin, että tuulen muutoksen johdosta kurssimme kääntyi vähitellen oikeampaan suuntaan eli kohti koillista, mutta joka samalla tarkoittaa, että toisella halssilla vendan jälkeen menisimme väärään suuntaan ja päätyisimme tekemään enemmän meripeninkulmia. Luke kävi ehdottamassa vendaa Huw’lle, mutta ei saanut siihen lupaa. Vahdinvaihdos oli kuitenkin tulossa ja minä keskustelin Amancion kanssa, joka on hoitanut navigointia toisessa vahdissa, ja hän ilmeisesti ilmoitti kannelle että vendaamme. Itse ajattelin, että voisimme hieman pohjoisempana tuulen palattua alkuperäiseksi ottaa vielä lyhyen vendan itään, mutta toinen vahti ei tätä tehnyt. Päivällä meillä oli kuvaussessio Seattlea varten. Otimme kuvia, joissa kaikilla oli samat kilpailua varten saamamme purjehdusasut päällä ja kuvassa kyltti ”6 weeks to Seattle”. Itseasiassa kuusi viikkoa ensimmäiseen mahdolliseen saapumispäivään on tarkalleen ottaen huomenna, mutta kuva otettiin nyt, jotta se saadaan julkaistua ajallaan. Viime päivinä olemme tehnneet päivässä noin 195 meripeninkulman matkan, mutta siitä vain noin 60-120 meripeninkulmaa on ollut kohti maalia. Nyt suoraan kohti Taiwania käännyttyämme eteneminen tulee ainakin hetkeksi olemaan suoraan kohti maalia.

Seitsemäntenä kisapäivänä perjantaina 4. maaliskuuta saavutimme Taiwanin eteläkärjen iltapäivällä ja aloitimme ocean sprintin kello 10.40 UTC eli 17.40 paikallista aikaa. Taiwanin itäpuolelle pääseminen edellytti vielä useita vastatuulikäännöksiä. Kello 16 tuli täyteen 6 kisavuorokautta ja 3 tuntia myöhemmin olimme etäisyyden osalta puolivälissä. Olemme noin 5-7 sijalla hyvin paljon tuulista riippuen. Edellisen vuorokauden aikana etenimme taas noin 200 meripeninkulmaa, mutta tällä kertaa siitä 180 oli kohti maalia. Päivällisen jälkeen meidän vahdillamme oli neljän tunnin vapaavahti, mutta en saanut unta. Kipeys on siis siltö osin poistunut, tosin nyt on yskäinen ja flunssainen olo vielä.

Koska kilpailu on nyt siis ajallisesti ja matkallisesti puolivälissä, tähän on hyvä päättää ensimmäinen puolikas kertomuksesta tästä kisasta. Tähän asti olemme edenneet rennolla otteella ja ilman sen kummempaa draamaa vahtimuutoksista huolimatta.