Reissuun kuuluu siis 4 pakollista harjoitteluviikkoa Englannissa Gosportissa Portsmouthin vieressä (tai Australiassa). Siis Gos-port, ei Go-Sport… Harjoitteluviikot jakautuvat siten, että ensimmäisellä viikolla opetellaan purjehtien purjehduksen perusteita. Yöt vietetään pääosin satamassa, tosin yhden yön olimme kiinni poijussa rannan läheisyydessä. Lisäksi kävimme läpi turvallisuusasioita hyvinkin perusteellisesti ja harjoittelimme mm. toimintaa mies-yli-laidan -tilanteessa. Viikon aikana veneellä oli myös joitain teoriaoppitunteja esim. säähän liittyen. Ensimmäisen viikon jälkeen osallistujat (tai järjestäjät) voivat perua osallistumisensa ja saada rahat harjoittelumaksua lukuunottamatta takaisin.
Toinen harjoitteluviikko alkoi päivän luokkahuone- ja uima-allasharjoittelulla liittyen turvallisuuteen ja pelastautumiseen. Näimme pelastuslautan ja harjoittelimme pelastuslauttaan nousua. Minä olen partiossa käynyt perusteellisemman pelastautumiskurssin, joten nämäkin asiat olivat pääasiassa tuttuja. Tämän jälkeen menimme veneille ja seuraavana päivänä puolen päivän aikoihin lähdimme purjehtimaan. Siitä eteenpäin purjehdittiin pysähtymättä muistaakseni 3 yötä tarkoituksena harjoitella vahdeissa toimimista.
Ensimmäiset kaksi viikkoa harjoittelua olivat minulle turhankin tuttuja, sillä suurimmalla osalla osallistujista ei ollut mitään purjehduskokemusta. Kyseinen harjoittelu tehdään vanhemmalla 68-jalkaisella veneellä, joka on sisätilojen järjestyksen osalta huomattavasti uutta 70-jalkaista epämukavampi. 68:ssa nimittäin nukutaan samassa tilassa kaikkien purjeiden kanssa, jolloin tila on hyvinkin kostea, kun märkiä purjeita nostetaan jatkuvasti sisään ja ulos.
Koska ainoastaan kippari on palkattu ammattipurjehtija, koulutetaan jokaisesta veneestä useampi henkilö ottamaan vastuu siltä varalta, että kippari ei kykene enää jatkamaan. Minä olin kyseisessä lisäkoulutuksessa, johon sisältyy englantilaisen RYA:n ”Yachtmaster Offshore Theory Certificate”, kaksi päivää Clipperin omaa avomeripurjehdukseen painottuvaa teoriakoulutusta ja viisi vuorokautta kestänyt purjehdus. Tätä kokonaisuutta Clipper kutsuu Coxswain Certificateksi. Tämä systeemi on muuten kehitetty sen jälkeen kun yksi kippari evakuoitiin jalan murtumisen takia pohjoiselta Tyyneltä Valtamereltä.
RYA-osuuden suoritin etäkurssilla Suomesta käsin, koska se tuli halvemmaksi kuin lennot ja majoitus 5 päivän kurssille Englantiin olisi maksanut, vaikka tällöin varsinainen kurssimaksu olisi maksettu minulle. Teoriaosuudesta suurin osa oli minulle tosin jo tuttua Suomen vastaavilta kursseilta, joten oli mukavaa keskittyä uusiin asioihin, kuten vuorovesilaskuihin.
Käytännön purjehduksella kävimme läpi erilaisia turvallisuusasioita, ja harjoittelimme kukin vuorollamme navigointia merellä ja satamaan saapumista tai satamasta poistumista. Veneen ohjaamista laituriin emme päässeet suorittamaan, sillä tositilanteessa suunnitelmana on, että joku toinen kokenut kippari on lennätetty satamaan odottamaan ja hänet tuodaan toisella veneellä kyytiin suorittamaan rantautuminen. Tämä kurssi oli muuten ensimmäinen kerta, kun näin Clipper 70 -veneen.
Kussakin veneessä on useampi kyseisen lisäkurssin suorittanut, ja kippari nimeää heistä sen, joka vastuun tarvittaessa ottaa. Kyseisellä roolilla ei tosin toivottavasti ole mitään merkitystä, mutta koulutus oli kiinnostavaa käydä.
Tämän jälkeen suoritin kolmannen harjoitteluviikon, joka alkoi ISAF-turvallisuuskoulutuksella luokkahuoneessa. Tämä koulutus ilmeisesti lisättiin mukaan kun osallistuminen ensi vuodenvaihteen Sydney-Hobart -kilpailuun varmistui. Koulutus sisälsi osin samoja asioita kuin toisen harjoitteluviikon osana ollut koulutus, mutta oli mielestäni perusteellisempi läpikäynti kaikkiin mahdollisiin vaaratilanteisiin, mitä veneessä saattaa kohdata. Muuten kyseinen kurssi keskittyi genaakkerin eli myötätuulipurjeen käsittelyyn. Purje on aikamoinen peto ja ensimmäistä kertaa sitä laskettaessa purje heitteli minua pitkin kantta. Tämän jälkeen laskut ovat sujuneet helpommin kun kokemusta on tullut lisää. Purje muuten lasketaan ”postilaatikosta” (engl. letterbox-drop) eli isopurjeen alaliikin alta puomin yläpuolelta, joka kätevästi sulkee tuulen purjeesta. Koulutus oli siinä mielessä kevyempi, että kaikki yöt vietittiin satamassa. Tämä tosin ilmeisesti riippuu kipparista.
Viimeinen, neljäs pakollinen harjoitteluviikko on oman kipparin kanssa ja osittain kilpailua muita veneitä vastaan. Tosin meidän tiimistä kyseiselle viikolle osallistui ainoastaan 9 henkeä ja siten veneessämme oli toinenkin kippari. Meidät jaettiin kuitenkin vahteihin siten, että omassa vahdissamme oli ainoastaan oman tiimimme jäseniä. Koulutukseen sisältyi jonkin verran turvallisuusasioiden harjoittelua ja kaksi 30-36 tunnin harjoituskilpailua. Hävisimme molemmat harjoituskilpailut. Venevauhtimme oli hyvää, mutta muutama helppo virhe (kuten väärän merkin kierto) maksoivat turhan paljon aikaa. Arvioisin, että ilman sen tyyppisiä virheitä olemme sijoilla 4-8 varsinaisissa kilpailuissa.