Toinen kilpailu on Rio de Janeirosta Kapkaupunkiin Etelä-Afrikkaan, ja tämä on ensimmäinen osa tuosta kisasta. Kilpailu on huomattavasti suoraviivaisempi kuin ensimmäinen. Etäisyys on vain 3300 meripeninkulmaa, arvioitu kesto noin 14-18 päivää ja matkalla ei juurikaan ole saaria tai muita esteitä. Eteläisellä Atlantilla on korkeapaine, joka tarkoittaa heikkoa tuulta. Tämän takia käytännössä on purjehdittava lyhintä isoympyrää etelämmäksi, joka tarkoittaa lisää matkaa. Haasteena on siis välttää heikkoa tuulta tekemättä kuitenkaan liikaa ylimääräistä matkaa. Ennen kilpailua koko tiimin kesken keskusteltiin, että haluamme menestyä paremmin tässä kilpailussa kuin ensimmäisessä. Tavoitteeksi asetettiin palkintopallisija. Käytännössä se saattaa tarkoittaa, että Kapkaupunkiin pitää saapua ensimmäisenä, sillä edellisen kisan kaksi nopeinta venettä LMAX Exchange ja Qingdao starttaavat korjausten takia viisi päivää meitä myöhemmin. Taktiikkana tuloksen saavuttamiseksi on pysyä kärkiporukassa ja lopussa repäistä ero muihin. Veneessä meitä on muuten taas 20 ja kippari. Porukka on arviolta vanhempaa kuin ensimmäisessä kisassa. Alkava osuus on koko kisan lyhin. Lyhyempiäkin kisoja on, mutta niitä on sitten yhdellä osuudella useampia.

Kilpailu alkoi Copacabanan edustalta keskiviikkona 7. lokakuuta kello 15 Brasilian aikaa eli kello 18 UTC yli 20 solmun kaakkoistuulessa. Viime hetkellä päätettiin, että aloitetaan pienimmällä keulapurjeella eli Yankee kolmosella. Totesin, että olemme jo myöhässä viivalta ja lähdimmekin sksi kohti starttilinjaa. Olimme starttiviivalta parikymmentä sekuntia myöhässä ja lisäksi keulapurjeet olivat vasta matkalla ylös, mutta siitä huolimatta pääsimme kääntömerkille ensimmäisenä, jonka jälkeen käännyimme etelään ja tuuli muuttui sivuvastaiseksi. Kuulemma startista löytyy promovideo, jossa meitä on kuvattu paljon. Mission Performance meni kuitenkin paremmalla vauhdilla kääntömerkin jälkeen ohitsemme. Olimme iltaan asti kolmen kärjessä. Tuuli oli yltynyt, ja kakkosreiviä laittaessamme kolmosreivin köysi katkesi. Illalla päätimme laskea Yankee kolmosen, koska emme voineet reivata isoa enempää ja purjehdimme yön pelkällä Staysaililla ja kakkosreivillä. Reivaaminen on siis tapa vähentää isopurjeen koko kovassa tuulessa. Tässä veneessä on kolme reiviä, ja kolmatta reiviä käytetään kovimmassa tuulessa. Purjepinta-alan vähentäminen ei muuten välttämättä vähennä vauhtia, sillä se vähentää veneen kallistusta, joka kasvattaa purjeeseen osuvan tuulen määrää.

8. lokakuuta keskipäivän aikaan nostimme taas Yankee kolmosen ja olimme yön aikana menettäneet pari sijaa ja olimme noin 15 meripeninkulmaa kärjen takana. Sijoituksemme on siis kuudes. Kuljemme hyvää yli kymmenen solmun vauhtia voimakkaassa sivutuulessa. Koska vene on kallistuneena aika paljon, ihmiset kyselevät koska tämä vastatuuliosuus loppuu, vaikka siis olemme jo hyvän aikaa menneet sivutuuleen. Meillä on käytössä uusi puolivahtisysteemi, jossa puolet vahdista vaihtuu aina puolessavälissä vahtia. Käytännössä siis puolet porukasta on vapaalla/vuorossa 9-15, 15-21, 21-01, 01-05 05-09 ja toiset 07-12, 12-18, 18-23, 23-03, 03-07. Systeemi on siis puolelle porukasta eli kahdelle puolivahdille sama kuin aiemminkin: kuusi tuntia vuorossa päivällä ja neljä tuntia yöllä. Toisella puolikkaalle systeemi on hieman monimutkaisempi kun vuorot ovat neljä, viisi tai kuusi tuntia. Systeemin etuja ovat se, että osa porukasta on ollut vuorossa pidempään, jolloin he tietävät mitä viimeisten tuntien aikana on tapahtunut, ja lisäksi ihmiset tutustuvat toisiinsa paremmin kun kaikki ovat vuorossa 15/20 henkilön kanssa. Toisaalta ruoat pitää laittaa erikseen kahdelle vahdille, kun lounasajat ovat kello 12 ja 15 ja päivällisajat kello 18 ja 21.

Kolmas kisapäivä alkoi reittisuunnittelulla. Sääennusteen mukaan tuuli kääntyy siten, että muutaman päivän päästä kannattaa suunnata suoraan etelään kohti pisteporttia (Scoring gate), jonka läpi ensimmäisenä, toisena ja kolmantena kulkeneet saavat 3-2-1 lisäpistettä. Portti ei ole suorimman reitin varrella, joten sen läpi kulkeminen saattaa kostautua sijojen menetyksenä maalissa. Vähitellen reivejä on vähennetty ja keulapurje vaihdettu isompaan. Keskusteluissa on myös spinaakkerin nosto, mutta kokeneemmat, eli ensimmäisessä kisassa mukana olleet, ovat huolissaan muiden osaamisesta. Veneet ovat hyvin lähekkäin ja me olemme sijoilla 3-6 mittaustavasta riippuen. Ensimmäisinä päivinä todella moni on ollut merisairaana ja hommat on hoidettu lähinnä maailmanympäripurjehtijoiden toimesta. Maailmanympäripurjehtijoista kaksi on merisairaana, muista viisi oli aiemmin vuoteessa, tänään enää kolme. Tällä kertaa vahtisysteemiin sopeutuminen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia, vaan nukuin alusta asti vapaavahdit ja olin pirteänä kannella vuorossa. Aallot roiskivat vettä kannelle oikein kunnolla, joten sadevaatteissa purjehditaan. Myöskään lämpötila ei ole enää tuskaisen kuuma vaan varsin sopiva. Aaltojen ansiosta minulle selvisi, että tätä reissua varten ostamassani kalliissa purjehdussaappaassa on reikä.

Lauantai eli neljäs kisapäivä alkoi tuuliennusteita tutkailemalla ja navigoimisella. Sääennuste on muuttunut siten, että pisteportin suuntaan ei kannata mennä, joten päädyimme suuntaamaan isoympyrää pitkin kohti Kapkaupunkia ja nostimme spinaakkerin. Tässä vaiheessa nostettiin pienin spinaakkeri eli Code 3, jotta uudet miehistönjäsenet saavat hieman treenata. Matkaa maaliin on hieman alle 2600 meripeninkulmaa ja vauhtimme on 10-12 solmua. Ainakin kolme venettä näyttää edelleen suuntaavan pisteportille. Illalla menin vahtiin noin tunniksi, jonka jälkeen muut sai suostuteltua minut takaisin kannen alle kun näytin kuulemma niin kipeältä. Nukuinkin sitten noin 12 tuntia eli ilmeisesti flunssaa on. On muuten unohtunut kertoa, että täällä naureskellaan mun englannin aksentille, tosin myös muun muassa Amancion espanjalainen aksentti on huomioitu. Lisäksi kuulemma mun tyyli herättää seuraavat vahtiin sanomalla joko ”your watch” tai ”your turn” on liian tyly, vaikka olen yrittänyt lähestyä ihmisiä pehmeästi.

Sunnuntai 11. lokakuuta meni osaltani pääasiassa flunssassa sisällä. Purjehdustilanteen osalta sääennuste muuttui takaisin toissapäiväiseksi ja nyt ollaan matkalla kohti tuuletonta aluetta, koska päätettiin olla menemättä etelään pisteportille. Ylhäällä on nyt suurin spinaakkeri Code 1, jonka Kärri on nimennyt Elenaksi. LMAX ja Qingdao ovat startanneet Riosta tänään. Illalla tuuli tyyntyi ja vauhti hyytyi 3-5 solmuun ja purjeeksi vaihtui kevyisiin tuuliin tarkoitettu Windseeker. Olen kohdannut lisää varustevaurioita, sillä satelliittitekstiviestilaite ei ilmeisesti kestänyt aaltojen pärskeitä eikä se käynnisty enää. Ironisesti siis kaikista mukanani olevista elektronisista laitteista kovempiin oloihin suunniteltu laite hajosi ensimmäisenä.

Kuudennen kisapäivän aamuna tuuli yltyi taas ja samalla vauhti kiihtyi. Aamupäivällä olimme pohjoisen vene viiden veneen rivistä ja vain kaksi venettä oli selkeästi edellä. Iltapäivällä kävi selväksi, että Derry-Londonderry Doire, Ichorcoal ja Da Nang Vietnam ovat menossa pisteportille ja muut eivät. Niin ollen olimme iltapäivällä neljäntenä 4 meripeninkulmaa Mission Performancea edellä. Kello 18 olimme kisanneet tasan viisi vuorokautta ja tehneet matkaa 1100 meripeninkulmaa eli kolmasosan kohti Kapkaupunkia. Mahdollisesti siis 15 päivässä perille. Tämäkin päivä meni minulta pitkälti flunssaa potiessa. Minun piti olla ruoanlaittovuorossa, mutten koskenut ruokiin koska olin flunssassa ja Leo hoiti ruoanlaittovuoron kunniakkaasti yksin. Tein joitain muita pieniä hommia, kuten päivitin polaarit myös vastatuulen osalta paremmiksi. Illalla kello 23 UTC aikaan Code 2 -spinaakkerin donitsi petti ja purje putosi mereen. Vene meni purjeen yli, jonka jälkeen purje saatiin vedestä ylös. Minä olin ensimmäistä kertaa kannella sitten kipeäksi tulon ja heti roikkumassa keulasta pää alaspäin jotta saimme purjeen kulmasta kiinni. Valitettavasti purjeeseen tuli yksi koko purjeen mittainen repeämä huipusta skuuttikulmaan. Kapkaupungissa on siis tiedossa paljon ompelua ja lisäksi hankalimmat osat menevät purjeneulomoon korjattavaksi. Kuvassa esittelen seuraavana päivänä repeämää. Hymy taitaa johtua lähinnä siitä, että flunssa alkoi vähitellen hellittämään.

Seitsemäs kisapäivä, tiistai 13. lokakuuta alkoi Code 3 -purjeen nostamisella. Yön spinaakkeritouhuissa ja ilman spinaakkeria purjehtimisesssa menetimme noin 20 meripeninkulmaa ja aamulla olimme viidentenä. Olin iltapäivällä ensimmäistä kertaa kunnolla vuorossa, mutta kolmen tunnin jälkeen huomasimme, että spinaakkerin alareunassa oleva naru oli revennyt irti. Jouduimme siis laskemaan purjeen ja nostamaan Yankee kakkosen. Aloitimme heti korjaustoimet, sillä ilman spinaakkeria vauhtimme on 1-3 solmua hitaampi. Korjausta tehtiin neljän ihmisen voimin kahdessa vuorossa, eli purjeen kimpussa oli koko ajan kaksi ihmistä. Purjeen skuuttikulman kangas on niin paksua, että rikoin kolme neulaa korjatessani sitä. Päivälliseksi oli tarjolla todellista herkkuruokaa: sisäfilettä.

Spinaakkerin korjaus saatiin valmiiksi keskiviikkoaamuna kello 9 UTC. Emme kuitenkaan nostaneet purjetta heti, sillä aallokosta johtuen pystymme purjehtimaan syvempään myötätuuleen ilman spinaakkeria. Purjehdukseen ei kuitenkaan tarvita niin paljon henkilöitä kun spinaakkeri ei ole ylhäällä, joten ihmisistä huomaa että he alkavat olla tylsistyneitä. Ainoat pakolliset aktiiviset hommat ovat ohjaaminen ja veneen kurssin vahtiminen, joka sisältää myös navigointia ja säätilan seuraamista. Tein myös version kolme donitsista. Tällä kertaa spektran päällä on myös köyden päällä normaalistikin oleva ulkokuori, joten se näyttää köysiluupilta. Toivottavasti ulkokuori vähentää donitsin kulumista ja estää sen pettämisen muutaman päivän käytön jälkeen. Tällä hetkellä lämpötila on samantyyppinen kuin Suomessa loppukeväästä tai alkusyksystä tuulisempana ja pilvisempänä päivänä. Sadevaatteet tarvitaan suojaamaan tuulelta, mutta varsinaisesti kylmä ei ole. Kello 18 UTC tuli täyteen 7 vuorokautta purjehdusta ja 10 tuntia myöhemmin eli 04 UTC torstaiaamuna oli jäljellä puolet matkasta eli 1650 meripeninkulmaa.

Tähän on siis hyvä päättää tämä ensimmäinen puolikas kisastamme Riosta Kapkaupunkiin. Sijoituksissa olemme tällä hetkellä seitsemäntenä, joten parantamisen varaa on. Purjehdus on kulunut mukavasti, suurimpina ongelmina Code 2-spinaakkerin hajoaminen ja porukassa kiertänyt flunssa. Loukkaantumisilta ja riidoilta on tähän mennessä vältytty. Kelit ovat olleet ihmisille pettymys tähän mennessä, sillä aallot ovat ehkä olleet maksimissaan 8-10 metrisiä ja muiden puheiden perusteella odotimme huomattavasti isompia. Minulta on aina silloin tällöin kysytty, minkäkokoisella veneellä voisi purjehtia maailman ympäri. Vastaukseni on ollut, että minulla olleen 28-jalan mittaisella veneellä on purjehdittu maailman ympäri. Tähän mennessä en ole tällä reissulla nähnyt kelejä, joihin sillä veneellä ei olisi uskaltanut lähteä. Toki asumistilat olisivat siinä veneessä hyvin paljon pienemmät ja vauhti niin paljon hitaampaa, että näiden etäisyyksien tahkomiseen menisi turhan kauan. Matkaan menisi arviolta 2,5 kertaa niin kauan kuin nyt, joten lyhyempi reitti olisi syytä valita.