Saavuimme siis sunnuntai-aamuna auringon noustessa Seattleen. Saapumisseremonia oli rennompi kuin kahdessa edellisessä kaupungissa. Meitä odotti laiturilla joukko paikallisten sponsoreiden edustajia, paikallisia oluita, hedelmiä, ruokia ja jäätelöä. Oli mukavaa saada mietitympi vastaanotto kuin pelkästään laatikollinen oluita, kuten suurimmassa osassa satamissa tapahtuu.

Ensimmäisen päivän olimme vapaalla ja kahtena seuraavana päivänä teimme siivous- ja huoltotoimet. Tällä kertaa itse tehtäviä korjaushommia oli kohtuullisen vähän, sillä purjeet olivat edelleen hyvässä kunnossa ja keulapuomin ja ohjauksen korjaus kuului huoltotiimille. Loppuviikon vietin nähtävyyksiä katsellen. Torstaina meillä oli Seattlen järjestämä ”tourism day”, jolloin kävimme lentomuseossa, Seattlen tunnusmerkissä eli Space needlessä ja paikallisella Pike Street Market -alueella maistelukierroksella. Lentomuseossa pääsimme vielä suljetulle alueelle, jossa oli mm. isoimmat Boeingin jumbojetit ja Concorde. Concordessa kävimme sisällä, kun yksi miehistömme jäsen kävi avaamassa oven kuultuaan, että saamme mennä sisälle, jos ovi on auki. Lisäksi museossa oli mm. Air Force One 60-luvulta ja kopio Wrightin veljesten lentokoneesta. Perjantaina kävin EMP-museossa, jossa oli kiinnostavaa juttua paikallisista tähdistä eli Jimi Hendrixistä ja Nirvanasta.

Seattle on kaupunkina todella kiva ja hipsteri. Muistuttaa minua Helsingistä. Täällä on todella monia mukavia ravintola-alueita kuten Pike Street Market, Pioneer Square ja rannan alue. Varmasti muitakin löytyisi, jos olisi aikaa kiertää enemmän. Säät suosivat meitä, sillä saapumispäivämme olivat kuulemma mittaushistorian kuumimmat. Sadettakaan ei juuri tullut, vaikka kaupunki kuulemma onkin kuuluisa sateestaan. Pysähdyksen loppua kohden ilma on kylmentynyt ja veneessä nukkuminen on hieman viileää touhua. Lähistöllä näkyvät vuoret ovat vielä lumen peitossa.

Alkuviikosta maanantaina meillä oli Visit Seattle Conference, jossa koko tiimi kävi seisomassa lavalla kun Huw vastaanotti jonkin ”Tourism Awardin”. Sen jälkeen purjehdimme muutaman tunnin ja lennätimme hetken uutta pääasiassa vihreää spinaakkeria valokuvausta varten. Spinaakkeri tehtiin ainoastaan kuvaussessiota varten, eikä lähde veneen mukaan seuraavaan kilpailuun. Ja kuvaussessio muuten viivästyi hieman, koska uuden, ruostumattomasta teräksestä tehdyn keulapuomin asennustyöt olivat vielä käynnissä. Jos se hajoaa, lähtee mukaan koko keula. Tiistai-iltana oli Seattle Mariners -nimisen pesäpallojoukkueen peli, jossa Huw heitti seremoniallisen avausheiton. Itse peli oli muuten tylsää katsottavaa ja suurinta hupia oli stadionin kiertäminen. Yhden katsomoon lentäneen kunnarin näimme.

Tiistaina minulla oli päivällä Coxswain-kertauskurssi. Coxswainit ovat siis kussakin veneessä olevia lisäopetusta saaneita kokeneempia henkilöitä, jotka voivat tarvittaessa turvalisesti kipparoida veneen satamaan, jos kippari ei jostain syystä siihen kykene. Ichorcoalin tapahtumien johdosta tämä ja mies-yli-laidan harjoittelu koko miehistön kera on saanut entistä enemmän painoarvoa, ja uusia turvallisuussääntöjäkin on kehitetty. Kaiteisiin on lisätty narua estämään välistä putoaminen ja nyt ohjeiden mukaan yli 10 solmun eli 5m/s tuulessa pitää olla aina kiinnittyneenä veneeseen. Aiemmin ohjeet sanoivat ”kovalla tuulella”.

Kävin muuten saapumisen jälkeen kisatoimistossa sanomassa, että Huw ei ole pitänyt palautekeskusteluita ihmisten kanssa. Olisi varmaan pitänyt käydä tästä jo sanoamssa aiemmin. Ilmeisesti tähän liittymättä, minua lähestyttiin lauantaina sähköpostilla, jossa pyydettiin tulemaan käymään toimistossa. Siellä minulle tarjottiin mahdollisuutta vaihtaa seuraavan kilpailun tai osuuden ajaksi Garminiin, sillä heidän ainoa Coxswain-koulutuksen saanut henkilö oli sairastanut ja joutuu jättämään seuraavan kilpailun väliin. En siis aiemmin palautetta antaessani sanonut, että olisin veneen vaihdosta kiinnostunut, ja myös Sean veneestämme oli saanut saman sähköpostin. Tunnin miettimisen jälkeen päätin tarttua tilaisuuteen. Olen nyt siis Garminissa joko Panamaan tai New Yorkiin asti riippuen miten nopeasti Mike toipuu leikkauksestaan. Tällä hetkellä New York kuulostaa todennäköisemmältä. Garmin on ollut viisi kertaa palkintopallilla ja he ovat tällä hetkellä neljäntenä 27 pistettä viidettä venettä edellä ja 20 pistettä johtopaikasta. Heidän tavoitteenaan on voittaa ainakin yksi kilpailu ja sijoittua kolmen parhaan joukkoon kokonaiskilpailussa. On siis kiinnostavaa päästä näkemään innokkaammin kilpaileva tiimi, ja minä luonnollisesti toivon, että voitto tulisi minun mukana ollessani.

Olin Garminin miehistön kanssa tapaamisessa, jossa miehistö sanoi kipparille Ashley Skettille, että välillä heillä oli liikaa purjeita ylhäällä. Pääasiassa he viittasivat aiemmassa blogissani kuvaamaani tilanteeseen, jossa Garmin menetti toisen ruoripisteen. Eli käytännössä päinvastainen ongelma kuin Visit Seattlessa. Ashia hieman enemmän kuunneltuani, hän vaikuttaa kuitenkin panostavan myös turvallisuuteen, sillä hän kävi kilpailubriiffissään läpi asioita ja suunnitelmia pahimman varalle, joita Visit Seattlessa ei ole mietitty. Annoin myös jo nyt muutaman hyvän vinkin Ashille, joita hän on käyttänyt puhuessaan miehistölle.

Kaikille ilmoitettiin myös, että Ichorcoaliin ja Qingdaoon tarvitaan miehistöä, ja halukkaat vaihtajat voivat ilmoittautua kilpailutoimistoon. Ainakin Ana ja Sean lyhyesti harkitsivat tätä, mutta päätyivät kuitenkin jäämään Seattlen miehistöön. Jostain syystä Garminista kokenut vahtipäällikkö pakotettiin vaihtamaan Qingdaoon, vaikka hän ei olisi vaihtoa halunnut. Koska Garminista niin ollen puuttui molemmat vahtipäälliköt, tuli minusta toisen vahdin vahtipäällikkö. Innokkaana odotan siis tilasuutta purjehtia kilpailuhenkisemmässä veneessä, vaikkakin jo ostamieni kirjojen luku pitänee seuraavan kilpailun ajaksi unohtaa. Visit Seattlessa ihmiset sanoivat tulevansa kaipaamaan minua, mutta samalla he totesivat, että ymmärtävät miksi mahdollisuuteen tartuin. Ja Huw ei muuten ole minun kanssaan palautekeskustelua käynyt.

Keskiviikkona 27.4. oli kilpailubriiffi ja Garminilla vietettiin koko päivä erilaisia valmisteluita ja uusien henkilöiden briiffausta tehden. Lähtö on torstaina 28.4. iltapäivällä paikallista aikaa. Lähdön ja show-ajojen jälkeen teemme Seattlen edustalla mies-yli-laidan -harjoituksen ja ajamme moottorilla 124 meripeninkulman matkan ulos lahdelta samaan paikkaan, johon edellinen kilpailu päättyi. Varsinainen kilpailun startti on perjantaina 29.4. kello 16 (UTC-7) paikallista aikaa, joka on Suomessa jo lauantai.