Tämä on kolmas ja viimeinen osuus kertomuksesta kilpailusta Seattlesta Panamaan.

Maanantai 16. toukokuuta, 18. kisapäivä alkoi kuumissa olosuhteissa. Aamuyöllä kolmelta lämpömittari näytti 30 astetta ja aamulla tunti ennen auringonnousua vielä 28. Heti auringon noustessa lämpötila oli taas 30 astetta ja nousi päivän aikana 37 asteeseen. Yhdellä henkilöllä on muuten rannekellossa lämpömittari, ja se näytti sisällä 41 astetta. Ei kuulemma saanut unta. Päivän aikana ylitimme toisen mahdollisen maaliportin seitsemännellä sijalla, mutta iltaan mennessä nousimme kuudennelle tilalle ja olimme ainoastaan yhden meripeninkulman päässä viidennestä sijasta ja Ichorcoalista. Tosin seuraavalle maaliportille meillä oli vielä noin 40 meripeninkulmaa enemmän matkaa. Visit Seattle on saavuttanut meitä, mutta juuttui nyt tyyneen ja ero heihin kasvaa taas. Yksi porukastamme on kerännyt lokikirjasta päivittäiset tuulitiedot taulukkoon, ja siitä näkyy selvästi päivittäinen tuulen suunnan ja voimakkuuden vaihtelu. Aamuyöllä tuuli on kevyintä ja yltyy, sekä muuttaa suuntaa, aamupäivällä merituulen alkaessa vaikuttaa. Generaattorin jäähdytysjärjestelmän vesipumppu hajosi, joten joudumme lataamaan akkuja moottorilla. Generaattori kuluttaa noin 2 litraa tunnissa ja moottori noin 4 litraa ladatessa, joten tämä lyhentää merkittävästi matkaa, jonka pystymme tuulen loppuessa ja kilpailun päättyessä ajamaan moottorilla. Pulu löysi muuten tiensä ”The Boss” -katoksen päälle. Olen huomannut omassa mielialassani kaavamaisen vaihtelun. Suurinpiirtein ensimmäinen kolmannes menee mukavissa merkeissä, sen jälkeen mieliala laskee toisen kolmanneksen aikana, ja paranee taas kolmannen kolmannekssen alkaessa. Tiedä sitten mistä johtuu.

Yhdeksäntenätoista kilpailupäivänä nousimme sijoituksissa viidenneksi ja lisäksi purjehdimme etelämmäs takanaolijoiden ja maalin väliin. Siten suojasimme omaa sijoitustamme, silllä nyt takanolevien pitää suorittaa ohitus venevauhdilla eri tuuliolosuhteiden sijaan. Matkaa seuraavaan on noin 40 meripeninkulmaa, joten etäisyys on kohtuullinen. Toivottavasti kilpailu jatkuu seuraavaan porttiin asti, sillä muuten sijoitukseksemme jää tuo seitsemäs viidennen sijaan. Tänään matkaa maaliin oli jäljellä alle 1000 meripeninkulmaa ja edellisen vuorokauden aikana purjehdimme kohti maalia 155 meripeininkulmaa. Meillä on nyt muuten ollu spinaakkeri ylhäällä kaksi viikkoa putkeen. Keskusteluaiheet ovat täällä erilaisia Visit Seattleen verrattuna. Ihmiset puhuvat töistä ja politiikasta täällä huomattavasti Seattlea enemmän.

Keskiviikkona aamulla yksi henkilö nostettiin minun valvonnassani mastoon tarkistamaan spinaakkerin nostin. Tämän jälkeen tosin tuuli kääntyi vastaiusemmaksi, ja laskimme spinaakkerin ja nostimme Yankee ykkösen ja staysailin. Päivällä satoi monen viikon jälkeen ensimmäistä kertaa. Salamointia olemme nähneet ympärillämme, mutta kertaakaan ukkoskuurot eivät ole osuneet yllemme. Pitkästä aikaa vauhtimme on ollut tasaisesti noin 8 solmua 4-5 solmun sijaan. Kuumuudesta johtuen osa porukasta muuten nukkuu kannella, ja yöllä vuorossa nukkuminen on yleistä, sillä päivisin nukkuminen on hankalaa ja muuten yöunet jäisivät vähäisiksi. Minulla on pieni USB-tuuletin, ja olen sen avustuksella saanut aina vapaavuorossani unta. Illalla soitin kitaraa ensimmäistä kertaa Garminissa, ja se sai hyvän vastaanoton. Tosin innokkaita laulajia ei löytynyt. Ash muuten uskoo, että Code 1 on kaikissa olosuhteissa nopeampi purje kuin 4 neliötä pienempi Code 2. Molemmat purjeet ovat siis kooltaan yli 300 neliötä, joten kokoero on noin yhden prosentin. Ne ovat leikkaukseltaan erilaisia ja Code 2 on suunniteltu purjehdittavaksi enemmän myötätuuleen. Minun käsitykseni mukaan tällöin Code 2 on Code 1 -purjetta nopeampi. Ja vaikkei olisikaan, Garminin pitäisi lennättää vahvempitekoista Code 2 -purjetta enemmän, jotta he välttyisivät purjerikoilta.

21. kisapäivänä eli torstaina 19. toukokuuta aamulla meidän herätessämme aamuvuoroon tuli viesti, että kilpailu päättyy joko seuraavaan porttiin tai 24 tunnin kuluttua, eli 20.5. kello 12 UTC. Ensimmäiset neljä venettä olivat jo tuon portin toisella puolella ja me olimme turvallisessa 30 meripeninkulman johdossa viidentenä ainoastaan parikymmentä meripeninkulmaa portista. Kello 0947 eli 1447 UTC ylitimme maalilinjan viidennellä sijalla. Kaikki tuntuivat tyytyväisiltä sijoitukseen, sillä kokonaiskilpailussa kolmantena oleva Great Britain jäi XX sijalle, ja niin ollen Garmin saavutti heitä hieman. Minulle tämä oli paras sijoitus kaikissa Clipper-kilpailuissa, vaikkei sillä tunnu olevan hirveästi merkitystä. Kilpailun muuten voitti LMAX viime hetken tuulen muutoksella ennen Telemediä ja Unicefia. Neljänneksi sijoittui Derry. Telemedhän aloitti kilpailun noin 12 tuntia muita myöhemmin, joten erinomainen suoritus heiltä. Tämä oli myös heidän ensimmäinen palkintopallisijoituksensa. Purjehdittuja meripeninkulmia meille kertyi 3543 ja matkaa varsinaiselle maaliviivalle jäi 755 meripeninkulmaa. Suorinta reittiä matka tälle maalilinjalle olisi siis ollut noin 3000 meripeninkulmaa. Nyt meillä on tosin suuntana Costa Rica, sillä tarvitsemme lisää polttoainetta päästäksemme Panamaan asti. Costa Ricaan matkaa on 600 meripeninkulmaa maalilinjaltamme. Illalla juhlistimme kilpailun päättymistä rommilla.

Perjantaina pysähdyimme koko iltapäiväksi odottamaan sijoilla 6-8 olleita veneitä eli Qingdaota, Great Britainia ja Ichorcoalia. Osa heistä nimittäin tarvitsi lisää polttoainetta, joten meidät käskettiin etenemään neljän veneen ryhmissä. Päivä kului siis uidessa, korttia pelatessa, kitaraa soittaessa ja auringossa ihoa kärventäessä. Kokeilin myös kuinka nopeasti saan yksin staysailin ylös mastoon. Aikaa kului 20 sekuntia, muut eivät oikein innostuneet kilpailemaan. Pitää yrittää Visit Seattlessa haastaa ihmisiä. Seattlen kilpailu muuten päättyi aamulla kello 6 paikallista aikaa kymmenennelle sijalle noin 50 meripeninkulman päähän maalilinjasta. Kahden Ocean sprintistä tulleen lisäpisteen kera ero yhdenneksitoista sijoittuneeseen PSP Logisticsiin kasvoi nyt siis kolmella pisteellä ja ero Ichorcoaliin säilyi entisellään. He joutuvat odottamaan yli 150 meripeninkulmaa taaempana olevaa Da Nang – Vietnamia, joten he tulevat saapumaan Panamaan ainakin päivän, ehkä kaksi meitä myöhemmin. Illalla veneen akut vaativat latausta, joten lähdimme liikkeelle noin viiden solmun vauhdilla. Auringon laskiessa yö oli kirkas ja taivaalla oli täysikuu. Näimme myös sekä etelän ristin, leijan muotoisen tähtikuvion joka osoittaa etelään eteläisellä tähtitaivaalla ja Otavan sekä pohjantähden, joka sijaitsee pohjoisessa pohjoisella tähtitaivaalla. Opin myös, että pohjantähti on sijainnin korkeudella horisontista. Eli koska olimme noin yhdeksännellä leveyspiirillä, oli pohjantähti ainoastaan yhdeksän asteen korkeudella horisontista. Helsingissä pohjantähti on siis noin 60 asteen korkeudella ja pohjoisnavalla suoraan yläpuolella.

Lauantaina aamulla muut ilmaantuivat taaksemme noin 8 meripeninkulman päähän ja kiihdytimme heidän kanssaan samaan kahdeksan solmun nopeuteen. Päivän kohokohdat olivat noin kymmenen lintua keulassa ja keulapuomilla istumassa, sekä lintu vedessä kilpikonnan kilven päällä. Väittivät myös nähneensä kaksi haita, minä en tosin ollut kannella tätä todistamassa. Saimme myös Ashin kautta viestiä, että Mike on liittymässä mukaan Panamassa, ja niin ollen minä siirryn takaisin Visit Seattleen. Päätin, etten jaksa kysellä mahdollisuudesta olla täällä pidempään, sillä Miken tullessa takaisin minun roolini täällä pienenee entisestään. Lisäksi Seattlessa ovat Bob ja Nikolas Seattlesta New Yorkiin, joiden kanssa olin samalla harjoitusviikolla. He ovat osaavia purjehtijoita ja hyviä tyyppejä, joten on mukavaa purjehtia heidän kanssaan.

Vielä yhtenä erona Garminin ja Visit Seattlen välillä mieleeni tuli Huw’n näkemys vahtipäälliköstä. Hänen mielestään vahtipäällikön tehtävänä on varmistaa, että siivoushommat tulevat hoidettua ja tulla herättämään hänet, jos purjehdukseen liittyen tarvitsee jotain tehdä. Garminissa taas siivoushommat ja muut rutiinit on hoidettu hyvällä suunnittelulla ja aktiivisilla miehistönjäsenillä, joten vahtipäällikkö voi keskittyä varmistamaan, että vene liikkuu mahdollisimman rivakasti oikeaan suuntaan. Sunnuntain kohokohdat olivat uiminen veneestä toiseen ja dieselkanistereiden siirto Ichorcoaliin. Tuulta oli iltapäivällä niin paljon, että kuljimme lähes kymmenen solmua purjeilla.

Maanantaina 23. toukokuuta aamuyöllä lähellä Costa Rican rannikkoa osuimme ukkosmyrskyyn. Satoi ja salamoi kaikkialla ympärillämme. Naiset olivat varovaisia ja laittoivat GPS:n ja puhelimensa uuniin, koska se on Faradayn häkki ja mahdollisessa salamaniskussa sen pitäisi suojella elektronisia laitteita. Aamulla saavuimme Costa Ricaan tankkaamaan. Ash halusi olla jälkimmäisessä tankkausporukassa, jotta meillä ei ole kiire pois satamasta. Tankkasimme siis Great Britainin kanssa. Banana bay Marinassa oli langaton internetyhteys ja söimme lounaan siellä. Lisäksi kävelin hieman kylää ympäri ja kävin kaupassa ja söin muutaman jäätelön. Minulla ei ole mitään tietoa kyseisen kylän nimestä. Kuulemma se oli osa jotain luonnonpuistoa ja aiinakin viidakkoa oli kaikkialla ympärillä. Jännä tunne olla neljä tuntia yhteydessä ulkomaailmaan ja sen jälkeen lähteä taas liikkeelle. Sain sähköpostit ja muut viestit luettua ja laskut maksettua. Lisäksi minulle selvisi, että Suomi voitti hopeaa jääkiekon MM-kilpailuissa. Kun lähdimme Seattlesta, kisat eivät olleet edes alkaneet.

Tiistaina etenimme kohti Panamaa moottorilla ajaen ja aloitimme veneen siivouksen. Onneksi emme ole ajaneet näin paljon moottorilla aiemmissa kilpailussa, koska kyllä tämä pidemmän päälle aika tylsää touhua on. Muutama rento uintipäivä on aina tervetullut, mutta viikko on hieman liikaa. Tällä osuudella mukana olevista nuorin on muuten syntynyt vuonna 1996. Ash kävi myös kahdenkeskiset keskustelut halukkaiden kanssa. Minäkin kävin hänen kanssaan juttelemassa ja hän ei keksinyt oikein mitään negatiivista sanottavaa toiminnastani vahtipäällikkönä. Totesi vain, että olisin ollut vahtipäällikkö koko kilpailun ajan, jos olisin ollut Garminissa.

Keskiviikkona 25. toukokuuta aamuyöllä maisema oli näyttävä. Ympärillä salamoi jatkuvasti, yläpuolella loisti lähes täysikuu ja veneen vierellä näkyi hyppelevien delfiinien tummat hahmot. Päivällä viimeistelimme siivouksen ja saavuimme Panamaan. Saapuminen noudatti normaalia kaavaa: valokuvia varten poseerausta ja passintarkastukset. Tämän jälkeen porukka sai oluita ja lähdimme lounaalle rantaravintolaan.

Tämä kilpailu oli siis viimeinen pitkistä, noin kuukauden mittaisista kilpailuista. Lopulta lokiin kertyi 4697 meripeninkulmaa, josta moottorilla ajoimme 1154 meripeninkulmaa. Purjevaihdoksia taisi olla tässä kilpailussa kaikista vähiten. Yankee 2 oli ylhäällä parikymmentä minuuttia ja muuten käytimme joko Yankee ykköstä tai pääasuassa Code 1 ja 2 spinaakkereita. Isopurjetta ei tarvinnut reivata kertaakaan. Odotin innolla edellistä, kovatuulista ja -aallokkoista kilpailua ja tietysti Seattleen saapuminen Visit Seattle -veneellä oli odotuksen arvoinen. Sen jälkeen olo on ollut kuin kesälomareissulta viimeisiä päiviä kotiin palatessa. Yleensä kotiinpaluun viisi viimeistä pysähdyspaikkaa ovat Hanko, Hasselholmen, Ormholmen, HSK:n ST1 ja HSK Lauttasaaressa. Ja aikaa paikasta toiseen kuluu siis yksi päivä. Tällä kertaa viisi viimeistä satamaa ovat Panama, New York, Derry-Londonderry, Den Helder ja Lontoo. Ja aikaa paikasta toiseen kuluu siis yhdestä päivästä kuukauteen…

Seuraavassa kilpailussa olen siis taas Visit Seattlessa ja jätän Garminin ristiriitaisin tuntein. Toisaalta huomasin, että identifioin itseni huomattavasti voimakkaammin osaksi Visit Seattlea. Toisaalta Garminissa asiat tuntuvat sujuvan huomattavasti paremmin, ja lisäksi vähitellen olen tutustunut osaan miehistön jäsenistä, ja heistä voisi pidemmän päälle tulla minulle hyviä kavereita. Optimaalisinta olisi ehkä ollut vaihtaa takaisin New Yorkissa, jolloin jäljellä olisi enää yksi pidempi kilpailu. Toisaalta Miken palatessa takaisin, minun roolini Garminissa olisi entistä pienempi vaikka jäisinkin mukaan. Ross (toista kertaa mukana) antoi minulle muuten hyvän idean mitä minun kannattaisi ehdottaa Huw’lle: vaikka en olekaan vahtipäällikkö, minä voisin olla vastuussa purjevalinnoista vahvistamatta asioita häneltä, ja tämä saattaisi auttaa meitä menestymään paremmin. En tosin tiedä jaksanko enää yrittää laittaa Visit Seattlea liikkumaan nopeammin ja toisaalta en tiedä, suostuisiko Huw teoriassa ja käytännössä tuohon järjestelyyn.