Kun saavuimme Garminilla Panamaan keskiviikkona 25. toukokuuta, ryhdyimme pesemään kantta ja tekemään muutamia muita jäljellä olleita siivoushommia. Hetken päästä alkoi satamaan kaatamalla, ja hommat lopetettiin siihen. Aika monessa suhteessa meininki on erilaista Garminissa: Veneellä nukkui kahdeksan ihmistä, joka on paljon verrattuna Visit Seattleen, jossa minä olen yleensä ollut yksin. Garminissa minä olin ainoa, joka osasi espanjaa, joten toimin tulkkina ravintolatilauksissa. Vähitellen alkoi taas ruosteessa ollut espanja sujumaan. Ensimmäinen päivä meni sadetta pidellessä ja seuraavana päivänä kiersimme vanhaa kaupunkia ja kävimme Panama-museossa, jossa oli Panaman historiaa ennen ja jälkeen Panaman kanavan rakentamisen. Panama on aina ollut läpikulkuväylä. Ennen kanavaa käytettiin rautatietä ja sitä ennen jokea ja hevosia.

Visit Seattle saapui Panamaan perjantaina aamupäivällä, eli kaksi vuorokautta Garminin jälkeen. Minä siis liityin takaisin Seattlen vahvuuteen, Sillä Mike kävi leikkauksessa ja on nyt taas purjehduskunnossa. Ensimmäinen tunne kun vein tavarani Seattleen oli: onpas täällä sekaista. Garminissa tavarat ovat huomattavsti paremmassa järjestyksessä. Juttuja, joita kuulin Seattlen kisasta: Spinaakkeri oli tippunut mereen, koska joku oli käyttänyt väärää donitsia purjeen kiinnittämiseen, mutta onneksi he olivat selvinneet pienellä repeämällä. Amancio olisi halunnut mennä ulkomerelle heti kilpailun alussa, kuten Ichorcoal teki ja nousi 11. sijalta ensimmäiseksi, mutta Huw ei halunnut. Kun Huw näki, että Ichorcoalin taktiikka toimi, he menivät ulkomerelle, eivätkä saavuttaneet sillä suuria tuloksia. Kokenut purjehtija Bob oli huomannut saman kuin minä, että Huw tekee liian vähän purjevaihdoksia. Monet tällä osuudella mukana olevista haluaisivat kisata enemmän, mutta ei taida enää tapahtua. Tino ja Jan olivat vahtipäälliköt ja Kärri ja Dana avustavat vahtipäälliköt, joten ainakin vihdoin uudet ihmiset pääsivät harjoittelemaan niitä hommia.

Lauantain vietin vielä Panamassa lähinnä pyykkiä käsin pesten ja internetiä käyttäen. Jouduin myös selvittelemään, miten saisin uuden luottokortin, sillä edellinen oli turvallisyyssyistä suljettu. Sunnuntaina 29.5. aamulla kello 5.30 kaikki kerääntyivät veneelle ja noin kuuden aikaan lähdimme kohti Panaman kanavaa. Kyytiimme nousi pilotti ja kiinnitimme veneet yhteen PSP:n ja Da Nangin kanssa. Menimme kolmen Panaman kanavan lukon läpi Baltic Summer -nimisen veneen perässä. Tämän jälkeen ajoimme kanavaa pitkin pilottiasemalle, jossa pilotti nousi pois kyydistä ja me odotimme ankkurissa koko iltapäivän uutta pilottia. Uusi pilotti nousi kyytiin auringon laskun aikaan, ja tekojärven ja ja toisen pään kolmen lukon läpi olimme noin kello 23 aikaan illalla. Panaman kanavahan rakennettiin 1904-1915. Rakentamisen aloittivat ranskalaiset tavoitteena tehdä se merenpinnan tasolle samaan tapaan kuin Suezin kanava. Se olisi kuitenkin vaatinut liikaa kaivamista, joten homma siirtyi Yhdysvaltalaisille, jotka päättivät tehdä kanavan lukkojen avulla. Nyt kesälllä 2016 on aukeamassa uusi, kmolmas isompi kaista lukkoja. Nuo lukot näyttivät tuplasti isommilta kuin nykyiset lukot. Kapasiteettia tulee siis lisää. Hauskana triviatietona manittakoon, etä halvin Panaman kanavan läpi menosta maksettu hinta on 0,36 dollaria. Hinta määräytyy painon mukaan, ja tämän summan maksoi henkilö, joka ui kanavan läpi. Kiinalaiset ovat suunnitelleet Nicaraguan läpi toista kanavaa, mutta internetin mukaan tällä hetkellä sitä suunnitelleella liikemiehellä on rahat vähissä Kiinan osakkeiden hintojen laskettua.

Kanavan läpi päästyämme muut aiempina päivinä kanavan läpi menneet veneet olivat irroittautuneet laiturista, ja lähdimme yhdessä ajamaan kohti starttialuetta, josta startti on seuraavana päivänä. Yleensä Clipper ilmoittaa aikataulussaan kisan starttipäiiväksi päivän, jolloin lähdemme satamasta, vaikka startti saattaakin olla seuraavana päivänä. Tällä kertaa lähdimme kuitenkin satamasta edeltävänä päivänä ja varsinainen startti on merellä ilmoitettuna päivänä. Kisasta lisää seuraavassa kirjoituksessa.