Tämä kirjoitus kertoo kilpailusta Kapkaupungista Australian Albanyyn. Kapkaupungissa, kuten Riossakin, osa miehistöstä vaihtui. Tällä kertaa meitä on kipparin lisäksi 18 eli kaksi vähemmän kuin kahdessa ensimmäisessä kisassa. Onneksi porukka on nuorempaa ja parempi kuntoisempaa kuin edellisessä kisassa, sillä odotettavissa on rankkoja oloja. Kilpailun lyhin etäisyys on noin 4700 meripeninkulmaa, eli vain 500mpk vähemmän kuin ensimmäinen kilpailu. Siitä huolimatta arvioitu kesto on 21-24 päivää eli huomattavasti vähemmän kuin ensimmäisessä kilpailussa. Kun olemme kiertäneet Hyväntoivonniemen, reitti on erittäin suoraviivainen. Järjestäjien toimesta jäävuorirajaksi on asetettu 44 astetta ja 30 minuuttia eteläistä leveyttä, jota etelämmäksi ei siis saa mennä. Tästä seuraa, että pyrimme seuraamaan isoympyrää jäärajalle ja sen jälkeen seuraamme sitä itään ja lopuksi purjehdimme koilliseen kohti Albanya. Lyhin reitti kulkee siis itseasiassa etelämpänä kuin jääraja. Tällä kertaa kilpailuun ei asetettu tavoitteita, mutta virheettömällä suorituksella voisi päästä pitkälle.

Kilpailu alkoi aikataulun mukaan lauantaina 31. lokakuuta kello 15.30 Brasilian aikaa eli 13.30 UTC, tosin lähtö viivästyi noin kymmenen minuuttia järjestelyiden viivästyessä. Olimme startissa turhan lähellä poijua, joka tässä kisassa oli tuulen yläpuolella oleva merkki. Jouduimme hidastelemaan, jotta emme valuneet viivan yli ennen starttia ja nostimme Yankee kakkosen vasta startin jälkeen. Siitä huolimatta kuljimme kohtuullisen hyvin kevyessä tuulessa ensimmäiselle kääntömerkille sataman edustalla, jonne saavuimme puolivälissä porukkaa. Kääntömerkillä kaikkien vauhti hidastui merkittävästi ja eteneminen seuraavalle kääntömerkille kesti kohtuullisen kauan. Toisen kääntömerkin jälkeen seuraava kohde on Albany, tosin Hyväntoivonniemen takia piti ensin edetä hieman länteen. Ensimmäinen kilpailupäivä eteni sijoitusten vaihdellessa merkittävästi. Minä trimmasin isopurjetta lähes koko päivän ja venevauhtimme oli yhtä hyvää tai jopa parempaa kuin monilla muilla. Mainittakoon, että Dana, yksi maailmanympäripurjehtijoista, oli laittanut päälleen keijuasun starttiin Halloweenin kunniaksi.

Toisena kilpailupäivänä tuuli oli koko yön erittäin vaihteleva, emmekä olleet vielä saavuttaneet Hyväntoivonniemeä, joka on noin 30 meripeninkulmaa startista. Etenimme lähellä rannikkoa noin kuudennella sijalla. Vähitellen tuuli koveni ja laskimme Yankee kakkosen ja pakkasimme sen kannen alle talteen. Keulapurjeiden irrotus keulasta, siirtäminen perään, pakkaaminen kassiin ja nostaminen kannen alle on kovassa tuulessa ja veneen kallistellessa aikaa vievä operaatio. Käytimme siihen arviolta 1,5 tuntia. Tässä vaiheessa meillä oli siis täysin ylhäällä isopurje ja staysail. Kello 03 UTC vahdinvaihdon yhteydessä sanoin seuraavalle vahdille, että kaikki noin 6 meripeninkulman edessämme olevat veneet ovat kääntyneet Hyväntöivonniemen kohdalla takaisinpäin myötätuuleen, joka luultavasti tarkoittaa sitä, että ennustettu 30 solmun tuuli pitää paikkaansa ja puuskissa tuuli on kovempikin. Tästä oli puhuttu myös ennen lähtöä. Sanoin, että seuraavaksi pitäisi nostaa myrskyfokka ja reivata isopurjetta. En kuitenkaan jaksanut jäädä itse nostamaan myrskyfokkaa kun vahdinvaihto oli jo tapahtunut. Neljä tuntia myöhemmin kun heräsin vahtiin, meillä ei ollut purjeita ylhäällä lainkaan ja ajelehdimme 2-3 solmun vauhtia luoteeseen poispäin Hyväntoivonniemen kärjestä. Vettä satoi kaatamalla ja näkyvyys oli heikohko. Tuuli piiskasi satavaa vettä ja merivettä ympäriinsä kovalla voimalla. Keli oli näyttävä. Tuuli oli tasaisesti yli 50 solmua ja näinpä mittarissa jopa 80 solmua, joka tosin saattoi olla mittausvirhe. Kuulemma edellisistä neljästä tunnista ensimmäinen, ehkä jopa enemmän oli käytetty keskusteluun siitä, pitäisikö reivata tai nostaa myrskyfokka, mutta tuuli oli tyyntynyt ja kumpaakaan ei tehty. Sitten tuuli iski kerralla täydellä voimalla ja reivaaminen aloitettiin. Ensimmäistä reiviä laittaessa toisen ja kolmannen reivin köydet katkesivat ja lisäksi purjeesta katkesi useampi latta. Koska purjetta ei voitu reivata enempää oli se pakko laskea. Harmitti kohtuullisen paljon, kun olimme nähneet nämä olosuhteet jo edellisen kisan lopussa ja onnistuneet tekemään purjevaihdokset ajoissa. Meidän vahtimme käytettiin myrskyfokan nostamiseen ja sitä ennenerilaisten köysisotkujen selvittämiseen. Muun muassa nostimet olivat solmussa, lippunaru oli sotkeutunut barduunaan ja toinen Yankeen skuuteista oli veneen alla jumissa. Skuuttia ei saatu pois. Minun vapaavahtini aikana olivat myös käyttäneet moottoria noin 10 minuuttia välttääkseen törmäyksen kalastusalukseen, joten köysi saattaa olla potkurin ympärillä. Moottorin käytöstä saattaa tulla aikasakkoa, tosin etenimme moottorilla taaksepäin. Toinen vahti käytti iltapäivän isopurjeen ylimpien lattojen ja 3. reivin korjaamiseen, ja heidän toimestaan isopurje 3. Reivillä nostettiin iltapäivällä noin kello 16 UTC. Tässä vaiheessa olimme noin 50 meripeninkulmaa Kapkaupungista länteen, eli täysin väärään suuntaan. Me nostimme vahtimme aluksi staysailin, jonka avulla pystyimme purjehtimaan lounaaseen. Tätä ennen suuntavaihtoehtoina oli ainoastaan koillinen tai luode. Tuuli oli siis hieman tyyntynyt ja puhalsi puuskissa enimmillään 40 solmun voimalla.

Kolmannen kilpailupäivän aamuyö jatkettiin samalla purjevarustuksessa erittäin puuskaisessa ja vaihtelevassa tuulessa. Aamun sarastaessa aloitimme tarkastamalla loput latat ja korjaamalla yhden rikkonaisista. Lisäksi ryhdyimme korjaamaan kakkosreivin köyttä, sillä isopurjetta voitaisiin nostaa enemmänkin. Kryssikulmamme on normaalin noin 100 asteen sijaan noin 150 astetta, joten eteneminen vastatuuleen on erittäin hidasta. Aamulla kello 8 UTC olimme noin 20 meripeninkulmaa suoraan etelään kohdasta jossa nostimme staysailin edellisenä iltana ja Hyväntoivonniemestä noin 40 meripeninkulmaa suoraan länteen. Tässä vaiheessa alkaa siis vähitellen valkenemaan, mistä Hyväntoivonniemen alkuperäinen nimi Cabo de las Tormentas eli myrskyjen niemi juontaa juurensa ja miksi näillä Eteläisen valtameren niemillä on niin pahamaineinen maine purjehtijoiden keskuudessa. Kakkosreivi saatiin päivän aikana korjattua ja vähitellen purjeita lisättiin. Illalla ylhäällä oli isopurje kakkosreivissä, Yankee 2 ja staysail. Päivän aikana veden alle työnnetyn gopro-kameran avulla vahvistui, että veneen alla jumissa oleva skuutti on potkurissa, eli emme voi käyttää moottoria ennen kuin köysi on saatu pois. Sukeltamisesta keskusteltiin, mutta tuuli todettiin liian kovaksi. Tuulta on tosin enää 12-16 solmua, mutta vene liikkuu silloinkin ainakin 2 solmua sivusuunnassa. Päivän aikana etenimme edelleen lounaaseen. Tuuli kääntyi vähitellen kohti itää ja me pystyimme suuntaamaan enemmän kohti etelää. Silti on masentavaa todeta, että emme ole kahdessa vuorokaudessa startista edenneet juuri mihinkään. Yritimme myös nostaa isopurjeen ykkösreiviin, mutta korjattu kolmosreivi oli liian paksu mennäkseen isopurjeen läpi.

Puoleltaöin tiistai-aamuyöllä olimme 130 meripeninkulmaa Telemedin perässä. Muut olivat noin 200 meripeninkulman päässä, paitsi LMAX, jonka etumatka oli jo 400 meripeninkulmaa. Tiistai kului vastatuuleen luoviessa ja kolmosreiviä edelleen korjatessa. Yankee 2 laskettiin ja aamupäivällä saimme isopurjeen kokonaan ylös. Vähäaaltoisessa meressä ja noin 20-30 solmun tuulessa staysail ja täysi isopurje tuntuu sopivalta valinnalta luovimiseen. Isommassa aallokossa tarvittaisiin enemmän vauhtia ja Yankee 3 sekä 1. reivi, mutta tällöin kurssi olisi alempi tuuleen nähden. Päivän aikana olemme hieman saavuttaneet muita, joista moni on tyvenessä. Illalla ylhäällä oli ykkösreivi ja staysail ja ero seuraaviin enää 100-130 meripeninkulmaa. Seanin puolivahtia kutsjn paniikkivahdiksi, koska he ovat aina ensimmäisenä ehdottamassa pienempiä purjeita ja huolestuvat, jos kuulevat ukkosesta tai kovasta tuulesta. Tässä esimerkki: Nostimme myös Yankee kolmosen kannelle, mutta heti sen kannelle saamosen jälkeen tuuli yltyi ja nostimme purjeen takaisin sisään. Minä olin sisällä nostamassa purjetta ylös ja kannella oli useita ihmisiä, jotka eivät normaalisti työskentele keulakannella. Tällä kertaa ajattelin, että se ei ole ongelma kun keli on niin rauhallinen. Kun purje oli saatu kannelle alkoi sieltä kuulua paniikinomaisia ääniä. Menin vikkelästi kannelle ja autoin nostamaan pjrjeen nopeasti takaisin sisään. Eteläinen reitti toimi edellisessä kisassa Londonderryn osalta hyvin, joten toivoa muiden saavuttamisesta on.

Viides kisapäivä alkoi suunnan ottamisella isoympyrää pitkin kohti Albanya, eli etäisyys määränpäähän alkaa vihdoinkin vähentyä. Lisäksi vauhtia on 9-10 solmua, joten etenemme kohteeseen hyvällä nopeudella. Tuuli on sivuvastainen ja aallokko heittelee venettä, joka on aiheuttanut sen, että aika moni on kaatunut kannella tai kannen alla. Loukkaantumisilta on kuitenkin vältytty. Päivän aikana etäisyys muihin on merkittävästi vähentynyt ja Telemed on enää noin 100 meripeninkulman päässä ja seitsemäs sija noin 130 meripeninkulman päässä. Nostamme täyden isopurjeen ja myrskyfpkan staysailin seuraksi ja vauhta on sen jälkeen noin 11 solmua. Tiimi on selkeästi innokkaampaa purjehtikaa kuin edellisessä kisassa. Nyt ei ole tullut kysymyksiä, koska kallistus vähenee.

Torstai 5.11. etenee samoissa merkeissä. Aamulla saavuimme 40. eteläiselle leveyspiirille, josta etelään leveyspiirit tunnetaan englanniksi nimellä ”Roaring Forties” kovien tuulien ja isojen aaltojen takia. Vielä ei tosin ole ollut nimensä veroinen. 50. Eteläinen leveyspiiri tunnetaan nimellä ”Raging Fifties”, mutta niin etelään on tässä kisassa kielletty menemästä. Puolenpäivän aikaan ryhdymme pohtimaan reittivalintaamme eteenpäin. Reitiksi valikoitui heikkotuulisen alueen kiertäminen pohjoiskautta, joka tarkoittaa noin 80 meripeninkulman matkaa koilliseen. Itse olin eteläkautta kiertämisen kannalla, jossa ei tule ylimääräistä matkaa, mutta liian hitaalla vauhdilla tai epätarkalla ennusteella juutumme heikkoon tuuleen. En kuitenkaan usko, että etelään menemisellä olisi hävinnyt enemmän kuin 80 meripeninkulmaa. Kello 12 UTC olimme enää 50 meripeninkulmaa Ichorcoalia perässä, mutta suuntamme takia ero tulee luultavasti kasvamaan 80 meripeninkulmalla.

Perjantaina, seitsemännen kisapäivän aamuna, olimme tehneet matkaa 80 meripeninkulmaa koilliseeen ja otimme taas suunnaksi kaakon. Puoleen päivään mennessä ero Ichorcoaliin oli kasvanut yli 150 meripeninkulmaan ja Telemedkin oli yli 100 meripeninkulman päässä. Aamulla barduunasta hajosi sakkeli, mutta onneksi masto pysyi pystyssä ja matka jatkui sakkelin vaihdettuamme. Barduuna on veneen takakulmaan mastosta tuleva köysi, joista tuulenpuoleinen kiristetään tiukalle maston trimmaamiseksi. Päivän aikana juhlittiin kakun kera Joen 40. Vuotissynttäreitä. Ja samalla siirsimme vahteja kahdella tunnilla aikaisemmaksi, jotta illat olisivat valoisampia. Veneellä käytämme kellonaikana UTC:tä, ja nyt aamupala on vahdista riippuen klo 05 tai 07 UTC, lounas klo 11 UTC ja päivällinen kello 17 tai 21 UTC. Aurinko laskee klo 17 jälkeen ja nousee ennen kello 3 aamulla. Lämpötila alkaa muuten olla aika matala. Sää on harmaa ja vettä satelee välillä. Sää tuntuu samalta kuin Suomessa syyskuussa purjehtiminen.

Lauantain aikana tuuli kääntyi myötäisemmäksi ja etelämpänä olleet Telemed ja Unicef joutuivat kääntymään pohjoiseen ilmeisesti heikkojen tuulien takia. Toteutunut sää ei ollut lainkaan sama kuin ennuste, joten reitin suunnitteleminen oli hankalaa. Lauantain ja sunnuntain väliseen yöhön mennessä ohitimme Unicefin ja olimme käytännössä tasoissa Telemedin kanssa. Seuraaviin veneisiin, PSP Logisticsiin ja Da Nang – Vietnamiin on edelleen matkaa noin 100 meripeninkulmaa. Veneellä on keskusteltu paljon albatrossien koosta ja siipien kärkiväliksi veikkailtiin jopa kahdeksaa metriä. Lopulta Jan meilasi kotiin ja kysyi samalla albatrossien siipien kärkiväliä, joka on kuulemma parhaimmillaan reilut 3 metriä. Albatrossi voi kuulemma lentää 150 kilometrin tuntinopeudella. Jola tapauksessa ne ovat vaikuttavan näköisiä lintuja liidellessään edestakaisin ohitsemme räpyttämättä siipiään juuri koskaan.

Sunnuntaina, yhdeksäntenä kisapäivänä, oli minun ja Joen ruoanlaittovuoro. Onneksi Joe hallitsi ruoanlaiton, joten minä keskityin lähinnä korvapuustien leipomiseen. Olin luvannut tehdä korvapuusteja, jos veneeltä löytyy kardemummaa. Sitä oli ostettu Kapkaupungista, tosin siemenet piti itse kuoria. En ollut itseasiassa ennen nähnyt karrdemummaa kuorineen ja kuorimisen jälkeen väitän, että pullaa tehtäisiin Suomessa huomattavasti vähemmän, jos kardemummaa ei saisi kuorittuina. Korvapuustit onnistuivat mainiosti ja olivat erittäin suosittuja. Pitänee tehdä niitä jossain vaiheessa uudestaan. Lisäksi Joen pasta-bolognese sai todella paljon kehuja ja oli erittäin hyvää. Kuvaksi valikoitui tuo korvapuustikuva, koska sateisessa, kylmässä ja tuulisessa säässä kannella kuvaaminen on jäänyt aika vähäiseksi eivätkä muutamat aurinkoiset purjehduskuvat oikein kuvaile tähänastista kisaa oikein.

Tänään sunnuntaina tuli siis puolen päivän jälkeen täyteen kahdeksan vuorokautta purjehdusta kohti Australiaa, jonka pitäisi olla järjestäjien arvion mukaan kolmannes koko matkasta. Etäisyytenä Albanyyn on kuitenkin jäljellä noin 3500 meripeninkulmaa kun lähtiessä sitä oli 4700, mutta toivottavasti emme jatkossa kohtaa vastaavanlaisia hidasteita kuin alun myrsky. Vielä on siis mahdollista että saavumme Australiaan 24 päivässä, joten tähän on hyvä päättää tämä ensimmäinen kolmesta blogauksesta tästä kisasta.