Australian Albanyyn laituriin saavuimme siis aamuyöllä torstaina noin kolmelta Australian aikaa. Rajavartijat ja karanteenivalvoja olivat laiturilla odottamassa. Australiassa on tiukat karanteenisäädökset ja kaikki roskapussit sekä tietyt ruoat menivät karanteeniroskikseen. Tämän jälkeen pakkasimme purjeet pois kannelta ja lepäsimme muutaman tunnin, jonka jälkeen aamukahdeksalta aloitimme veneen siivouksen ja huoltotoimet. Päivä meni siivotessa.

Torstaina illalla oli palkintojenjakotilaisuus. Me saimme ”Stormhoek Spirit Award”-palkinnon. Siitä kiitos kuuluu Janin (yksi maailmanympäripurjehtijoista) ”Jan op see”-projektille, joka on saanut Hollannissa paljon näkyvyyttä ja jonka johdosta saimme paljon ääniä.

Perjantaina huoltotoimet jatkuivat ja perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin ensimmäistä kertaa kunnon yöunet. Edelleen lauantaina jatkoimme huoltohommissa ja illalla olin toisten veneiden maailmanympäripurjehtijoiden järjestämissä Barbeque-bileissä.

Sunnuntaina aamupäivällä olin kertaamassa Mies-yli-laidan ohjaustaitoja Amancion ja Seanin kanssa siltä varalta, että kippari pitää käydä noukkimassa takaisin kyytiin. Opin uusia lähestymistapoja tilanteen varalta. Iltapäivällä istuin muutaman tunnin sataman vieressä olleilla markkinoilla ja söin paikallisia herkkuja. Sen jälkeen kävimme läheisellä niemellä katsomassa rantaa, kallioita, luontoa ja läheistä aluetta, jossa oli ollut hiljan iso metsäpalo. Maanantaina aamulla minut herätettiin veneellä auttamaan veneen siirrossa. Muuten veneellä on mukavaa nukkua mutta satunnaiset herätykset ovat välillä ärsyttäviä. Tällä kertaa veneen siirto epäonnistui hieman ja matkalla laituriin veneen kylki osui Telemedin takakulmaan ja kylkeen tuli noin 5 sentin reikä. Tämä korjattiin maanantain aikana. Maanantaina aamupäivällä kävin hoitamassa omia varustehankintoja (mm. aurinkolasit) ja kävelin läheisen rantanähtävyysreitin. Iltapäivällä oli seuraavan kilpailun briiffi.

Kuulin myös tarinoita siitä, mitä muissa veneissä on tapahtunut. Yhdeltä veneeltä katkesi molemmat Staysailin skuutit ja kannessa oleva skuuttivaunu irtosi ensimmäisessä myrskyssä. Great Britain teki puolessa välissä kilpailua vahinkojiipin, jonka seurauksena taaempi kahvimyllyvinssi irtosi kannesta. Vinssi on juuri sopivasti siten, että jiipissä ensin löystyvä ja sitten nopeasti kiristyvä isopurjeen skuutti nappaa kiinni vinssiin. Vinssi jäi kuitenkin kyytiin ja se korjattiin Albanyssa. Eli ongelmia on muillakin.

Albany on mukava pieni Australialainen kaupunki. Keskustassa on hieman matalia kerrostaloja, mutta pääasiassa alueella on omakotitaloja ja paljon rantoja ja matalia vuoria. Ruoka on hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Kaiken kaikkiaan pysähdykset sujuvat siis totutulla kaavalla. Jos saavumme maaliin myöhään, vapaa-aikaa on rajatusti ja suurin osa ajasta kuluu venettä huoltaessa. Illat menevät luonnollisesti erilaisissa tilaisuuksissa, joten pyykkien hoitaminen jää aina viime tinkaan, tällä kertaa ne tuli pestyä sunnuntai-iltana. Suihkuja on tullut otettua lähes joka päivä.

Saapuminen myöhään on alkanut painamaan alusta asti mukana olleita purjehtijoita. Pysähdyksellä liian suuri osa ajasta menee veneen siivoukseen ja huoltoon, eikä lepäämiseen ole riittävästi aikaa. Sydneyssä on pidempi pysähdys ja sitä taitaa moni odottaa innolla. Tiistaina 1. joulukuuta on taas lähtö eteenpäin kohti Sydneytä, johon saavumme viimeistään kahden viikon purjehduksen kuluttua.