Tämä kirjoitus on kolmas ja viimeinen osuus kertomuksesta kilpailusta Etelä-Afrikan Kapkaupungista Australian Albanyyn.

Keskiviikko 18. syyskuuta eli 19. kisapäivä oli eteläisellä valtamerellä aurinkoinen ja aiempaan verrattuna lämmin. Kansi oli täynnä kuivattavia kamoja ja veneen tuuletusaukot olivat auki sisätilojen kuivattamiseksi. Etenimme itään kevyessä myötätuulessa ja isohkossa aallokossa. Kaivoin päivällä kitaran esiin ja soittelin kannella reilun tunnin. Illalla nostimme Code 1 -spinaakkerin kun pienentynyt aallokko mahdollisti sen. Spinaakkeri toi lisää vauhtia ja ryhdyimme saavuttamaan edellä olevia.

Torstai-yön purjehdimme mukavissa olosuhteissa spinaakkeri ylhäällä. Päivällä Telemed juuttui pohjoisempana vähtuuöoselle alueelleja aloimme saavuttaa heitävikkelästi. Spinaakkeri ylhäällä saavutammemyös PSP Logisticsia muutaman meripeninkulman tunnissa. Iltapäivällä tuulen suunta vaihtji siten, että purjehdimme sivutuuleen spinaakkeri ylhäällä. Tämä tarkoittaa sitä, että vene kallistelee aika paljon ja puuskissa spinaakkerin alareuna osui veteen. Tämä huolestutti paniikkivahtia ja istumalaatikosta sateli jatkuvasti ohjeita. Erityisesti minua huvitti, kun vene kallistui hyvässä yli 16 solmun surffissa aallon voimasta ja siinä vaiheessa tuli ohjeita ohjata alemmalle kurssille. Kävin muuten taas keulapuomilla, kun spinaakkerin tagline oli mennyt puomin ympäri ja se piti työntää pois. Pimeän saavuttua hieman ennen kello 19 UTC aloitimme Ocean sprintin, joka tällä kertaa on pituudeltaan noin 220 meripeninkulmaa. Edellämme Derry suoritti sprintin noin 12 solmun keskinopeudella, johon emme tällä tuulella pysty. Purjehdimme siis normaalisti eteenpäin. Olen edelleen nukkunut huonosti, noin neljä tuntia vuorokaudessa.

Perjantai 21. kisapäivä alkoi spinaakkerin laskulla. Aurinko nousee UTC ajassa jo edellisen päivän puolella, joten purjeen lasku tehtiin valoisassa. Purjeessa oli yksi pieni reikä, jonka teippasimme ennen villalangoittamista. Päivällä tuuli yltyi ja isoimman keulapurjeen tilalle vaihdettiin toiseksi isoin eli Yankee 2. Ocean sprint päättyi osaltamme noin 22 tunnin jälkeen ennem kello 17 UTC. Tänään vietimme Lucyn synttäreitä, jotka tosin ovat oikeastivasta viikon päästä, mutta silloin olemme jo toivottavasti Albanyssa. PSP Logistics on enää 15 meripeninkulmaa edellä ja Telemed tuli pois stealth modesta noin 100 meripeninkulmaa takanamme, joten he juuttuivat pahasti tyveneen. Yöllä totesimme, että tuuli on yltynyt ja isopurje pitää reivata. Minä olin ruorissa ja otin hupun pois koska näen paremmin ympärille ja viimeiseen tuntiin, jonka olin ohjannut, ei ollut murtunut aaltoja ruorin luokse. Varmaan arvaattekin mitä tästä seurasi. Reivatessamme veneen kylkeen osui iso aalto, joka puski kovalla voimalla päälleni. Ensimmäistä kertaa aallossa oli niin paljon voimaa, että se puski minua sivusuunnassa. Vesisuihku kesti useita sekunteja, jonka jännitin pysyykö kurssi oikeana, koska en luonnollisestikaan nähnyt mitään. Kurssi säilyi ja lisäksi pääni kastui litimäräksi. Onneksi huppu sattui olemaan asennossa, jossa se ei täyttynyt vedellä ja kaulassa ollut kauluri keräsi veden eikä se mennyt kaula-aukosta sisään. Edelleenkin olen nukkunut noin 5 tuntia vuorokaudessa.

Lauantaina 21. marraskuuta kello 12 UTC oli enää 993 meripeninkulmaa jäljellä. Edelöä moni vene oli tyynessä, muun muassa ensimmäisenä oleva LMAX Exchange. Päivän aikana keskusteltiin paljon reittivalinnasta, sillä myös meillä on seuraavien päivien aikana edessä heikkotuulisia korkeapaineita. Otimme yöllä laitetun reivin pois isopurjeesta ja meidän vahtimme päätyttyä päätimme vaihtaa isoimman keulapurjeen eli Yankee ykkösen. Koska en ole pystynyt nukkumaan 5 tunnin vapaavahdeissa, päätin jäädä auttamaan purjevaihdoksessa. Aika keulapurjeen laskun aloittamisesta uuden trimmiin saamiseen oli 21 minuuttia. Aika on ehdottomasti liian hidas ja jatkossa pitää parantaa noin puoleen siitä. Purjevaihdoksilla vauhtimme kiihtyi mukavasti. Jaan punkkani Joen kanssa. Joe on nyt muutamaan kertaan unohtanut siirtää makuupussinsa pois sängystä ja minä olen sen tehnyt hänen puolestaan. Toisella kertaa pakkasin epähuomiossa sängyn päällä myös olleet omat uimashortsini makuupussin sisään, jotka kuivuivat mukavasti Joen nukuttua pussissa seuraavan kerran.

Sunnuntaina 23. kisapäivänä asetin loppureissulle tuulten perusteella päivämatkatavoitteet päästäksemme perille keskiviikkoon mennessä. Tavoitteet ovat sunnuntaina 200 mpk (keskinopeus 8,3solmua), maanantaina 220 mpk (9,2solmua) ja tiistaina sekä keskiviikkona molempina 240 meripeninkulmaa (10 solmua). Tavoitteilla saavumme keskiviikon päätteeksi Albanyyn, jossa kello on 8 aamulla torstaina. Nostimme Code 3 -spinaakkerin päivän aluksi ja iltapäivällä tuulen kevennyttyä vaihdoimme sen isoimpaan Code 1 -spinaakkeriin. Päivän päätteeksi teimme vielä onnistuneen jiipin eli myötätuulikäännöksen spinaakkerin kanssa. Toinen tässä kilpailussa ja ensimmäinen onnistunut. Tuulet olivat voimakkaammat kuin ennustettu ja ylitimme päivätavoitteemme reilusti tehden päivän aikana matkaa 240 meripeninkulmaa. PSP Logistics oli päivän Stealth Modessa ja päivän päätteeksi selvisi, että olimme ohittaneet heidät 11 meripeninkulmalla. Olemme nyt siis yhdeksäs, sillä myöS Unicef ja Telemed ovat takanamme. Ensimmäinen vene, eli LMAX Exchange saapui tänään maaliin.

Maanantai 24. syyskuuta alkoi kevyemmässä tuulessa. Päivän alkaessa matkaa maaliin oli 660 meripeninkulmaa. Kello 12 UTC mennessä olimme tehneet matkaa 110 meripeninkulmaa eli puolet päivän tavoitteesta. Ryhdyimme merkitsemään spinnutrimmejä teipillä skuuttiin, joka auttaa sekä ruorimiestä että trimmaajaa sekä vinssaajia näkemään milloin trimmi on takaisin aiemmassa. Emme yleensä trimmaa spinaakkeria kovinkaan aktiivisesti, sillä on huomattavasti helpompaa ajaa venettä trimmin mukaisesti. Illalla ja yöllä tuuli yltyi ja vauhtimme parani. Vähitellen tuuli yltyi liiaksikin ja laskimme Code 1 -spinaakkerin ja nostimme toiseksi isoimman keulapurjeen, Yankee kakkosen. Vauhti hidastui liikaa ja muutamaa tuntia myöhemmin valoisan tultua nostimme Code 2 -spinaakkerin ja laskimme Yankeen. Teimme lopulta päivän aikana matkaa 240 meripeninkulmaa eli 20 enemmän kuin tavoitteenamme oli. Veneessä on muuten tarvittu käsimerkkejä kun usein on hankala kuulla muita kaikki varusteet päällä kovassa tuulessa ja metelissä. Normaaleille purjehdukseen liittyville toimille on koulutuksessa jo opetettu käsimerkit. Hauskasti meillä on käsimerkiksi eille muodostunut kaula poikki -liike.

Tiistai eli 25. kisapäivä alkoi entistä vauhdikkaammissa merkeissä Code 2 -spinakkerin ollessa ylhäällä. Vauhtia oli 12-13 solmua ja surffeissa lähemmäs 20. Jos spinaakkeri kaatui ja sen jälkeen täyttyi uudelleen, skuutti soi kuin pianon kieli. Ohjaus on ollut korjauksen jälkeen raskaampi kuin normaalisti ja minua jännitti että se hajoaa. Vähitellen tuuli yltyi niin voimakkaaksi että laskimme spinaakkerin ja nostimme Yankee ykkösen. Vauhti oli sillä noin 10 solmua, mutta se ei riittänyt vaan nostimme pienimmän spinaakkerin eli Code kolmosen. Vauhtia oli sillä taas 12-13 solmua ja tämä oli ensimmäinen kerta kun kyseisestä purjeesta tuntui olevan merkittävää hyötyä. UTC ajassa keskipäivään mennessä olimme purjehtineet 135 meriåeninkulmaa ja matkaa maaliin oli enää 291 meripeninkulmaa. Paikallista aikaa auringonlasku tapahtui näihin aikoihin. Yöllä toisen vahdin ohjastaessa aallot kasvoivat merkittävästi ja he broachasivat spinaakkerin kanssa useita kertoja. Broachi tarkoittaa sitä, että purjeissa on liikaa tuulta eli voimaa ja vene kallistuu voimakkaasti ja ohjattavuus katoaa. Myötätuulessa puomi on vedessä ja vene kääntyy vastatuuleen. Jossain vaiheessa Huw meni kannelle ja ohjasi ja myös broachasi. Sen jälkeen vahti vaihtui ja minä olin ohjaksissa ja broachasin muutaman kerran. Lisäksi skuutti lipesi trimmaajan käsistä mutta se saatiin onneksi kiinni ennenkuin se karkasi kokonaan. Tämän jälkeen päätimme laskea spinaakkerin ja nostaa taas Yankee ykkösen. Lasku oli normaalia hankalampi, mutta saimme spinaakkerin ehjänä alas. Päivän saldona oli 272 meripeninkulmaa ja matkaa maaliin enää 160 meripeninkulmaa. Da Nang – Vietnam on 28 meripeninkulmaa edellä ja PSP Logistics 40 meripeninkulmaa takana, joten yhdeksäs sija taitaa olla taputeltu.

Keskiviikko 25. syyskuuta sujui aika suoraviivaisissa merkeissä Yankee ykkönen keulassa sivuvastaiseen edeten. Loput 160 meripeninkulmaa sujuivat edelleen noin 10 solmun keskinopeudella ja maalissa olimme noin kello 17 UTC eli aamuyöllä yhdeltä torstaina 26.11. paikallista aikaa. Kisaan käytimme siis 24 vuorokautta ja noin neljä tuntia. Matkasta merkittävä osuus suoritettiin viimeisenä neljänä päivänä kovalla keskinopeudella. Maaliintulon jälkeen oli vielä edessä aiempaa jännittävämpi rantautuminen, sillä ensimmäisenä yönä potkuriin sotkettu köysi oli edelleen siellä ja moottoria ei voinut käyttää. Maaliviiva oli aivan sataman suuaukon edessä kohtuullisen matalassa lahdessa, joten heti maaliintulon jälkeen käännyimme vastatuuleen ja ryhdyimme luovimaan vastatuuleen saadaksemme lisää tilaa purjeiden laskuun. Yankee 1 oli tässä vaiheessa hieman liian iso purje tähän tuuleen ja käännöksemme olivat hitaita ja purjeen saaminen trimmiin vei aikaa. Muutaman käännöksen jälkeen purje laskettiin. Sen jälkeen kylkeen kiinnittyi pienehkö moottorivene ja laskimme isopurjeen. Moottorivene ajoi meidät satamaan ja toinen vei yhden köyden laituriin. Minun tehtäväni oli heittää keulaköysi laiturille. Ei lentänyt riittävän pitkälle, vaan tippui veteen juuri ennen laituria. Sen jälkeen Joe yritti ja epäonnistui samoin. Kolmannella yrittämällä köysi saatiin laiturille, mutta siinä vaiheessa toinen moottorivene oli työntämässä keulaa kohti laituria.

Lopputuloksena tästä kisasta oli siis yhdeksäs sija, joka varsin hankalan alun jälkeen oli tyydyttävä. Viimeiset päivät purjehdimme erittäin vauhdikkaasti ja hyvällä kilpailumielialalla. Tästä on toivottavasti parempi jatkaa seuraavaan kilpailuun kohti Sydneytä. Elo veneessä on edelleen rauhallista ja sujuu hyvässä yhteishengessä, mutta vähitellen alkaa vaikuttamaan siltä, että pinnan alla kytee. Saa nähdä miten myöhemmillä pitkillä osuuksilla tapahtuu. Nythän edessä on kolme lyhyempää maksimissaan kahden viikon kisaa, joten ne menevät varmadti sujuvasti.