Tämän kilpailun neljäs osuus muodostuu kolmesta kilpailusta, joista ensimmäinen on Australian Albanysta Sydneyyn Tasmania eteläkautta kiertäen. Reitin lyhin pituus on 2085 meripeninkulmaa ja arvioitu kesto 11-14 vuorokautta. Tasmania kiertäessä mennään suurinpiirtein yhtä etelään kuin edellisessä kisassa, joten viileitä säitä on odotettavissa. Kisan briiffissä pelottelivat, että ennusteiden mukaan kolme vuorokautta startin jälkeen iskee kova myrsky, jota joudumme purjehtimaan vastatuuleen. Meillä on tällä kertaa mukana vain 16 henkilöä ja kippari. Noista henkilöistä vain kolme ovat uusia, sillä Chris oli ensimmäisessä kisassa ja James ja Mike edellisessä. Meidän veneessä maailmanympäripurjehtijoiden määrä on muuten kasvanut juuri yhdellä, koska Dana, joka ilmoittautunut kaikille paitsi kuudennelle osuudelle, ilmoittautui mukaan myös sille. Tämä on poikkeuksellista, sillä suurimmasta osasta veneitä joku on jo luovuttanut.

Kilpailun startti oli ensimmäinen Joulukuuta aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Kaikki veneen huoltotoimet ovat alkaneet kyllästyttämään ja minulla oli todella hyvä fiilis kun lähdimme liikkeelle. Minä olen pirteä, mutta monia muita painaa selkeästi edellisen yön – tai viikon – juhlinta. Teimme vielä viimeisiä korjauksia rannassa ennen lähtöä ja irrottautumisen jälkeen, kuten ompelimme uudet virtauslangat isopurjeeseen. Joitain asioita on edelleen korjaamatta, kuten edellisellä osuudella epäiltyjen vuotojen takia käytöstä poistetut vessojen käsienpesualtaat. Kilpailun lähtö oli kello 15.00 Albanyn aikaa eli kello 07.00 UTC. Veneessä käytämme tällä kertaa Sydneyn aikaa, jonka ajassa lähtö oli kello 18.00. Navigointi tehdään kuitenkin edelleen UTC-ajassa, sillä kaikki laitteet on säädetty kyseiseen aikaan. Lisäksi esimerkiksi päivittäinen sääennuste lähetetään meille UTC-aikaa aamulla, joka on nyt siis ilta veneen aikaa. Olimme reilusti myöhässä startista ja aloitimme noin kymmenennellä sijalla. Meillä ja Da Nangilla oli ylhäällä Yankee 2 ja kaikilla muilla Yankee 1. Tuuli lahdella, jossa kiersimme muutaman poijun, oli sopiva pienemmälle keulapurjeelle ja vastatuuliosuuksilla saavutimme ja ohitimme veneitä. Myötätuuliosuudella emme nostaneet spinaakkeria, jossa toisaalta hävisimme muutamalle veneelle, mutta toisaalta myös voitimme muutamaa vastaan, jotka epäonnistuivat spinaakkerin laskussa. Lahdelta pois päästyämme huomasimme, että tuuli olikin yllättäen kevyempi, ja vaihdoimme Yankee ykkösen keulaan. Vaihtoon meni noin vartti, joten hieman nopeampia olimme kuin edellisellä kerralla. Koska muut eivät joutuneet keulapurjetta vaihtamaan, hävisimme muutaman sijan ja olimme veneen aikaa päivän päättyessä yhdeksännellä sijalla.

Keskiviikkona toisena kisapäivänä aamuyöllä saimme jostain radiohäiriöitä, joka muun muassa sytytti kaikki veneen valot päälle. Yöllä oli myös mukavaa purjehtia, koska olimme keskellä porukkaa ja näimme kilpakumppaneidemme valoja ympärillämme. Päivällä saavutimme ja ohitimme Garminin, joka kulki hitaasti ja edestakaisin ilmeisesti huonosta ohjauksesta johtuen. Nousimme sijoituksissa viidenneksi ja päivän päätteeksi olimme jo toinen. Tosin kaikki veneet ovat enemmän tai vähemmän pitkässä rivissä, joten reitinvalinnalla ja venevauhdilla on jatkossa suuri merkitys. Suurin yllättäjä oli Mission Performance, joka oli ensimmäisen päivän jälkeen viimeisenä erikoisesta reitinvalinnasta johtuen, mutta on nyt noussut ensimmäiseksi. Noin kolmen päivän päästä kohdallamme on heikkotuulinen korkeapaine, ja merkittävin navigointiratkaisu on miten välttää tai ottaa se vastaan.

Torstai 3. joulukuuta sujui vauhdikkaissa merkeissä. Olimme porukan nopein vene 18/24 tuntina, ensimmäiset kaksitoista tuntia menivät 11 ja 10,8 solmun keskinopeuksilla ja etenimme 129 meripeninkulmaa kohti Tasmanian eteläpuolella olevaa reittipistettä. Keskipäivällä olimme edelleen toinen 5 meripeninkulmaa Mission Performancen takana ja saman verran Garminia edellä. Päivän aikana etelämpänä olleet veneet tulivat pohjoisemmaksi meidän taakse ja tajusimme, että he aikovat välttää heikkotuulisen alueen purjehtimalla riittävän lujaa eli seuraavat 40 tunria 10 solmun keskinopeudella. Otimme saman taktiikan, joka samalla tarkoittaisi todella nopeaa aikaa Ocean Sprintissä. Illalla saimme uuden sääennusteen, ja kevyttuulinen alue oli kadonnut ja tilalla oli pitkään jatkuvaa vastatuulta. Illalla olimme hyvän vauhtimme ja muiden muuttuneen reittivalinnan johdosta nousseet ensimmäiseksi. Tämä on ensimmäinen kerta ensimmäisenä näin pitkällä kilpailua. Toisessa kisassa olimme ensimmäisenä ensimmäisellä poijulla noin meripeninkulman päässä startista. Huw on ollut todella kipeä eilisestä lähtien ja olemme purjehtineet kokonaan ilman häntä. Meillä on uusi systeemi ruoanlaittovuoroihin, joka tosin oli teoriassa käytössä edellisessä kilpailussa mutta käytännössä sitä ei noudatettu. Systeemissä aamupala on itsepalveluna ja ainoastaan lounas ja päivällinen kokataan ruoanlaittajien toimesta. Koska ruoanlaittajat eivät saa nukkua koko yötä ennen vuoroaan tuli siitä valitusta muutamilta, tosin tällä hetkellä kipeiltä henkilöiltä.

Perjantai, neljäs kilpailupäivä, alkoi Ocean sprintillä kello 3.38 veneen aikaa, joka oli 16.38 UTC edellisenä päivänä eli torstaina. Starttasimme Ocean sprintin ensimmäisenä yhdessä Mission Performancen kanssa. Tähän asti olimme purjehtineet samoilla purjeilla ensimmäisen päivän illasta lähtien, mutta tämän päivän aikana teimme purjevaihtoja senkin edestä. Vaihdoimme Yankee ykkösen kolmoseen ja takaisin ykköseen ja illalla vielä kakkoseen. Välissä reivasimme ja poistimme reivin isopurjeesta. Purjeen vaihto Yankee kakkoseen epäonnistui, koska yritimme tehdä sen liian nopeasti vuoroon tulossa olevan vahdin toiveesta. Nostimme purjeen kannelle, mutta he eivät olleet valmiita tulemaan auttamaan vaihdossa, joten purje ui vedessä ennenkuin ehdimme nostaa sen. Purjeen saaminen ylös vedestä vaati veneen pysäyttämisen tekemällä vastatuulikäännös siirtämättä staysailia toiselle puolelle, jolloin isopurje ja keulapurje toimivat toisiaan vastaan pysäyttäen vauhdin. Vähitellen useista purjevaihdoista ja vähästä unesta johtuen porukassa alkaa olla havaittavissa ärtymystä. Päivän päätteeksi olimme kuitenkin edelleen ensimmäisenä LMAXin ollessa Stealth modessa.

Lauantai viides joulukuuta alkoi Yankee kakkosen laskulla yltyneessä tuulessa. Tarkoituksemme oli ajaa hetkellisesti vastatuuleen laskun helpottamiseksi, mutta ruorimies teki vahingossa vendan. Tämän olisi luullut helpottavan purjeen pois pakkaamista, mutta siitä huolimatta purje meni veteen, ja jouduimme tekemään toisen vendan saadaksemme sen ylös vedestä. Lisäksi tuuli oli yltynyt niin paljon, että isopurjeeseen piti laittaa reivi ennenkuin pystyimme palaamaan oikealle kurssille.
Yön sähläilyt maksoivat meille 10 meripeninkulmaa ja kolme sijaa eli tipuimme sijoituksissa neljänneksi. Aamulla tuuli oli keventynyt ja ryhdyimme nostamaan Yankee kakkosta uudelleen. Yön sähläilyistä johtuen yksi purjehaka oli vääntynyt ja sahasimme sen irti ja laitoimme uuden tilalle keulakannella. Päivällä riitelimme Amancion kanssa purjevalinnasta. Minä halusin vähentää purjeita ja Amancio halusi ohjata alemmalle kurssille samoilla purjeilla kuten Great Britain (GB) näytti tekevän. Muiden pyynnöstä kysyimme Huw’n mielipidettä asiaan ja teimme kuten minä halusin, eli vaihdoimme Yankee kolmosen. Päädyimme myös reivaamaan, koska tuuli yltyi lisää. Tähän mennessä siis käytännössä kaikki päätökset oli tehty ilman Huw’n kanssa keskustelua, koska hän on edelleen kipeänä. Useista purjevaihdoista johtuen vahdit venyvät usein tunnilla, jopa muutamallakin. Päivän aikana kävi selväksi, että ykkösreivi ja Yankee kolmonen oli pitkästä aikaa oikea purjevalinta pidemmäksi aikaa. Päivän aikana myös sääennuste muuttui, ja takanamme ja pohjoisempana olevat veneet joutuivat tyynempään alueeseen. Olimme siis Top5 porukassa neljäntenä yhden meripeninkulman GB:tä edellä. Päivän aikana kello 20:55 veneen akkaa eli 9:55 UTC päätimme Ocean sprintin aikaan 41 tuntia ja 17 minuuttia. Koska emme olleet ensimmäinen vene, joka Ocean sprintin päätti, oli selvää, että emme sitä voittaneet. Myöhemmin selvisi, että LMAX voitti sprintin ja me olimme viides.

Sunnuntai kuudes joulukuuta eli Suomessa itsenäisyyspäivä alkoi aamulla Yankee kolmosen laskemisella. Koska odotimme toista vahtia pakkausapuun, meni purje veteen. Tämä oli siis kolmas kerta lyhyen ajan sisään kun kun keulapurje meni veteen vaihdoksessa, eikä ole minun käsittääkseni tapahtunut meille kuin kerran aiemmin aiemmissa kisoissa. Iltapäivällä laitoimme isopurjeeseen toisen reivin, sitten nostimme myrskyfokan, laitoimme kolmosreivin ja lopulta laskimme myös staysailin, koska tuulta oli yli 40 solmua. Kovimmat puuskat heikkenivät nopeasti alle neljänkymmenen solmun eli Staysailin rajan, mutta Huw halusi odottaa purjeen nostoa. Ilman staysailia emme päässeet purjehtimaan yhtä tehokkaasti vastatuuleen, joten päädyimme purjehtimaan etelän ja lounaan väliin. Toinen suunta olisi ollut hieman idänpuolella pohjoisesta, mutta huomattavasti hitaampi ja epämukavampi aallokosta johtuen. Päivän päätteeksi olimme edelleen viides ja edenneet huomattavan pitkälle etelään.

Maanantaina seitsemäntenä kisapäivänä kävi selväksi, että olimme yön aikana tulleet liian pitkälle etelään ja nostimme Staysailin liian myöhään. Korjasimme tilannetta purjehtimalla viitisen tuntia takaisin pohjoisen suuntaan, mutta sen jälkeen lähdimme purjehtimaan lounaaseen luottaen sääennusteeseen, jonka mukaan tuuli kääntyy tiistaina päivällä meille suotuisaan suuntaan. Etenimme etelään nopeasti ja päivän aikana tulimme etelämmäs kuin olemme koskaan aiemmin olleet. Tuuli kääntyi vähitellen ja pystyimme purjehtimaan hieman lounaasta itään päin. Olimme siis nyt reilusti Tasmanian eteläkärkeä etelämpänä. Päivän aikana tuuli hieman keveni ja isopurjeessa oli ykkösreivi, mutta illan tullessa palasimme takaisin kolmosreiviin. Tuuli on nyt siis ollut toista päivää noin 30 solmun tietämillä ja vähitellen myrskyt ovat alkaneet kyllästyttämään. Ensimmäistä myrskyämme odotin kiinnostuneena ja seuraavan hoidimme erittäin huonosti. Kolmannen hoidimme tyylikkäästi ja nyt neljännen kohdalla nämä alkavat tuntua jo rutiinilta. Kyllä tällaiseenkin purjehdukseen tottuu, mutta ei tästä tykätä voi. Olimme päivän päätteeksi minun etäisyysmittauksieni mukaan edelleen viidentenä, mutta Clipperin virallisen tilanteen mukaan huonompia. Päivän aikana oli myös muunlaista hässäkkää, koska kaasuliesi alkoi vuotamaan ja ruoanlaittajat joutuivat loihtimaan päivällisen riisikeittimellä. Epäonnisesti sähköinen vedenkeitin sai vettä päälleen ja hajosi myös. Olen ollut hieman kipeänä ja se on vienyt voimia ja olen viettänyt normaalia enemmän vahdista kannen alla. Minä olen muuten ollut kannella kaikissa purjevaihdoissa lukuunottamatta muutamaa reiviä. Vastuuta on siis tullut, sillä muut ovat halunneet minut paikalle erityisesti vaikeimpiin vaihtoihin vetämään vaihdon Huw’n ollessa edelleen kipeänä.

Tiistai kahdeksas joulukuuta alkoi aamuyöllä staysailin laskulla kovassa tuulessa. Minä tulin kannelle vahtiin ja kävin sen muutaman muun kanssa keulassa laskemassa. Jan oli lennättänyt staysailia kohtuullisen pitkään yrittäen välttää nousukulman heikkenemisen. Päivä kului ruoanlaittovuorossa Danan kanssa. Tällä kertaa otin nokoset lounaan ja päivällisen laiton välissä, joten päivä ei tuntunut yhtä raskaalta kuin aiemmin. Lounaaksi oli tarjolla kinkku-juustovoileipiä. Puoleen päivään mennessä kaasuvuoto saatiin paikannettua ja korjattua Tinon ja Huw’n toimesta ja päivälliseksi pystyimme siis kokkaamaan lämmintä ruokaa. Emme osanneet Danan kanssa käyttää riisikeitintä ja päivällinen myöhästyi. Päivän aikana hartaudella odotettu tuulen suunan muutos tapahtui ja pääsimme suuntaamaan mukavassa sivutuulessa suoraan kohti Tasmanian eteläkärkeä 11-12 solmun vauhdilla. Tuuli myös hieman keveni ja keulaan vaihdettiin myrskyfokan tilalle Yankee kolmonen ja isopurjetta nostettiin ykkösreiviin. Myrskyfokka oli siis ylhäällä yli kaksi vuorokautta yhtä mittaa. Nyt aloitimme siis suuntaamisen pohjoiseen ja eteläisimmäksi paikaksi, jossa tällä reissulla kävimme jää 45astetta 25minuuttia eteläistä leveyttä ja 138astetta 45minuuttia itäistä pituutta, joka on siis etelämpänä kuin edellisessä kisassa ollut jäävuoriraja. Emme tosin ole jäätä havainneet. Olimme myös eteläisin vene kaikista kisassa mukana olleisfa kahdestatoista veneestä. Huw on vähitellen paremmassa kunnossa ja kävi tänään kannella ensimmäistä kertaa sitten 2. päivän. Päivän päätteeksi olimme edelleen noin viidennellä sijalla ja nyt jännityksellä odotamme kuka ehtii viidentenä Tasmanian eteläkärkeen. Päivän aikana teimme matkaa 225 meripeninkulmaa, eli pitkästä aikaa yli 200 ja oikeaan suuntaan.

Keskiviikkona aamuyöllä tuuli kääntyi myötäiseksi ja yltyi taas noin 40-60 solmuun. Koska minä olin ruoanlaittovuoron jälkeisillä koko yön unilla, kävi Amancio meidän vahdista auttamassa toista vahtia reivaamaan isopurjeen ja laskemaan staysailin. Aallot kasvoivat isoimmiksi mitä olemme nähneet, arviolta niin 15 metrisiksi ja tällä kertaa tuo ei ole vain isoimman aallon mitta vaan jokainen aalto on yhtä iso. Jan oli aamulla auttaessaan toista henkilöä kääntämään ruoria potkaissut vahingossa ohjauskompassin irti. Kompassi on tallessa ja voidaan kiinnittää takaisin myöhemmin. Kello kymmenen aikaan minä menin kannelle ja ohjasin kolmen tunnin vuorostani 1,5 tuntia. Jossain vaiheessa veneen yrittäessä nousta aallolle surffaamaan Huw totesi ”We need more wind”, koska veneen alkuvauhtiei sillä kertaa riittänyt. Hieman myöhemmin tein oman uuden huippunopeuden, 24,4 solmua ylhäällä siis isopurje kakkosreivissä ja Yankee 3. Ruorin vieressä seistessäni ja ohjausta seuratessani niin voimakas aalto pyyhkäisi veneen yli, että se kaatoi minut taaksepäin polvien kohdalta taivuttaen. Liike oli kuin Matrix-elokuvan väistöliike. Aallon ansiosta paukkuliivini laukesivat ja vietin viimeiset puoli tuntia kannella täyttyneissä liiveissä. Puoliltapäivin olimme tuloksissa kuudentena hyvin tasoissa Derryn kanssa. Iltaan mennessä kävi selväksi, että muut joutuvat jiippaamaan ja tulemaan hitaammilla vauhdeilla Tasmanian suojaan, ja nousimme tuloksissa viidennelle sijalle. Tämä oli siis meidän viimeinen päivä Eteläisellä valtamerellä ja aivan erinomaisen hienot jäähyväiset. Isoja aaltoja ja kovia nopeuksia.

Torstaina kymmenes joulukuuta etenimme pohjoiseen seuraten Tasmanian rannikkoa. Tuuli laantui vähitellen ja tyyntyi kokonaan puolenpäivän jälkeen. Vähitellen tuuli yltyi uudestaan eri suunnasta ja jatkoimme matkaa. Iltapäivällä kohtasimme vielä toisen neljän tunnin tyynen hetken. Pystyimme säilyttämään viidennen tilamme ja takaa-ajajista yksi tippui kauemmas, sillä yksi henkilö Derryn miehistöstä katkaisi kylkiluunsa kaatuessaan veneen yli murtuneen aallon voimasta ja Derry kävi viemässä hänet Hobartiin. Olemme siis nyt Hobartia pohjoisempana ja tulemme purjehtimaan näillä vesillä vielä kahteen kertaan, sillä seuraava kilpailumme on osallistuminen legendaariseen Sydney-Hobart Raceen ja sen jälkeen purjehdimme uudestaan pohjoiseen Sydneyn ohi.

Perjantai yhdestoista kisapäivä alkoi vähitellen yltyvällä tuulella. Lennätimme Yankee ykköstä ja täyttä isopurjetta aivan liian pitkään, sillä odotimme vahdinvaihtoa laskeaksemme purjeen. Suhteellinen tuuli oli noin 30 solmua kun kyseisen purjeen suositeltu maksimi on 16. Purjeen lasku oli haastava ja vaati veneen kurssin kääntämistä myötätuuleen pois oikealta kurssilta. Minä olin veneen keulakaiteella laskemassa purjetta aaltojen pyyhkiessä keulan yli. Tarpeetonta mainita, että hauskaa oli. Heti purjeen laskun jälkeen laitoimme isopurjeeseen reivin ja jatkoimme staysaililla ja ykkösreivillä. Alunperin olimme ajatelleet nostavamme Yankee kolmosen, mutta se ei siis ollut enää tarpeen. Aamun koittaessa saavuimme Tasmanian ja Australian välisen Bassinsalmen vaikutusalueelle. Se tunnetaan kovista tuulistaan ja isoista aalloistaan. Lisäksi meille oli taas ennustettu puuskissa 60 solmun nopeuteen nousevaa tuulta. Ajoimme ensimmäisen puolikkaan salmesta kohti Australian rannikkoa voidaksemme mennä myöhemmin enemmän myötäiseen kun aallot ja tuuli kasvavat täyteen mittaansa. Strategiamme oli eri kuin takaa-ajajilla, mutta alun jälkeen aloimme saamaan heihin eroa. Puolen päivän jälkeen venevauhtimme oli taas noin 12 solmua tunnissa ja mahdollisuus saapua maaliin vielä lauantaina oli olemassa. Puoliltapäivin matkaa oli jäljellä 410 meripeninkulmaa, joka normaalivauhdeilla olisi 2 vuorokauden matka. Saapuminen lauantaina puolella olisi erinomaisen hyvä, sillä sunnuntai aamuyöksi on ennustettu kevyttä tuulta ja tällöin saapumisemme saattaa mennä sunnuntai-iltaan. Päivän aikana laitoimme toisen reivin ja nostimme taas myrskyfokan. Aallot kasvoivat isoiksi ja Huw totesi, että lokikirjaan voi merkitä aaltojen kooksi ”Phenomenal”, joka on luokittelun isoin mitta, muistaakseni yli 15 metriä. Aallot eivät sinänsä olleet isompia kuin aiemminkaan mutta tällä kertaa jokainen aalto oli yhtä iso. Iltaa kohden lähestyimme Australian rannikkoa ja kovimmat puuskat vähenivät ja aallot pienenivät hieman.

Aamuyöllä lauantaina 11. joulukuuta saavuimme kokonaan Australian rannikon suojaan ja aallot katosivat lähes kokonaan. Vähitellen myös tuuli heikkeni ja nostimme staysailin aamun sarastaessa ja muutamaa tuntia myöhemmin vahdinvaihdon yhteydessä nostimme isopurjeen kokonaan ylös. Päivän aikana tousen vahdin toimesta nostettiin ensin Code 2-spinaakkeri, joka vaihdettiin kevenevän tuulen johdosta Code 1-spinaakkeriin. Iltapäivällä tuuli kääntyi vähitellen vastaiseksi ka laskimme spinaakkerin ja nostimme Yankee ykkösen. Puoliltapäivin matkaa oli jäljellä enää noin 160 meripeninkulmaa, jonka pitäisi taittua helposti alle vuorokaudessa. Vähitellen päivän aikana alkoi huolestuttavasti näyttää siltä, että ulomman reitin valinneet Qingdao ja Unicef etenevät paremmin ja saattavat saavuttaa meidät.

Sunnuntai 12. joulukuuta eli 13. kisapäivä alkoi yöllä erittäin hitaissa merkeissä. Tuuli oli kevyt ja vastainen, joten etenimme maalia kohden alle 2 solmun nopeudella. Aamuviideltä matkaa oli jäljellä 37 meripeninkulmaa ja yhdeltätoista vielä 20. Vähitellen aamupäivän aikana tuuli yltyi ja vaihdoimme Yankee ykkösen kakkoseen. Eteneminen oli hidasta vastatuuleen ja ilmeisesti vastavirtaan. Muutaman vendan jälkeen löysimme kuitenkin kohdan, jossa virtaukset olivat suotuisammat ja eteneminen vähitellen vauhdittui. Kolmen aikaan pääsimme Sydneyn lahdelle ja kello 15.38 paikallista aikaa eli 4.38 UTC ylitimme maalilinjan Sydneyn edustalla seitsemäntenä veneenä alle 24 tuntia voittajaa, LMAXia perässä. Päivän aikana sekä Qingdao että Unicef pääsivät siis paremmasta reitinvalinnasta johtuen ohitsemme. Tuntia myöhemmin olimme satamassa. Aikaa kilpailuun käytimme siis hieman alle 12 vuorokautta.

Tällä kertaa sijoituksemme oli huomattavasti parempi kuin aiemmissa kilpailuissa, emmekä jääneet edes mitalisijoista merkittävästi. Ensimmäisen sijan saimme osittain hyvällä tuurillakin, koska edempänä olleet veneet päättivät purjehtia pohjoisemmas ja päätyivät meidän taaksemme. Ensimmäiseltä sijalta sijoille 3-4 tipuimme kun uitimme keulapurjettamme vedessä ja se maksoi meille aikaa. Kun purjehdimme etelään myrskyssä, menetimme mahdollisuudet nelossijaan. Minulle on edelleen hieman epäselvää, oliko virhe navigoinnissa vai pystyivätkö muut purjehtimaan enemmän kohti itää kenties erilaisella purjevalinnalla. Yritin tätä tarkastella kisaseurannasta, mutta en pystynyt kelaamaan riittävästi taaksepäin. En ole myöskään tavannut tuttuja muista veneistä, joilta voisin asiaa kysyä. Lopussa menetimme vielä kaksi sijaa lisää valitessamme rannikkoa seuraavan reitin ulomman reitin sijaan. Ainoat kaksi venettä, joille ulompi reitti toimi, olivat meidät ohittaneet Qingdao ja Unicef. Toisaalta olisi ehkä pitänyt puolustaa omaa asemaa ja purjehtia lähimpien uhkaajien edessä. Erinomaisen alun jälkeen seitsemänneksi jääminen harmittaa aika paljon, vaikka se onkin tähän mennessä paras sijoituksemme. Toivottavasti jatkamme yrittämistä seuraavissa kisoissa, sillä huomasin, että kisamieliala veneessämme laski loppua kohden. Lisäksi olen huomannut, että monien luottamus kippariamme kohtaan on alkanut laskea ja tämä saattaa vaikuttaa suoritukseemme jatkossa. Kovempi kilpailu vaikutti myös veneemme henkeen – tiimi ei nimittäin mennyt yhteiselle illalliselle ensimmäisenä iltana kuten aiempien kisojen jälkeen on tehty. Nähtäväksi jää, miten suorituksemme kehittyy jatkossa.