Sydneyyn Cruising Yacht Club of Australian laituriin saavuimme siis sunnuntaina 13. joulukuuta noin kello 16. Laitoimme purjeet pusseihin ja päivä oli siltä osin valmis. Seuraavana päivänä eli maanantaina minä täytin turvallisuustarkistuslistaa, joka sisältää mm. kaikkien läpivientien tarkistuksen, turvallisuusvälineiden testauksen ja turvallisen kiinnityksen (pelastusliivit, pelastuslautat, palosammuttimet, pilssipumput ja hälyttimet, EPIRB, SART…) ja muiden välineiden tarkistuksen (mm. Venehaka, äänitorvet, valot…) ja kaiteiden ja kannella olevien kiinnitysliinojen (joihin ihmiset kiinnittävät itsensä kovassa kelissä tai yöllä) kunnon. Samalla muut siivosivat venettä ja osa aloitti purjeiden huollon. Listan läpikäyntiin menee minulta noin 2 tuntia ja yleensä pakkaan kaikki 27 pelastusliiviä itse, johon menee lisäksi noin 2-3 tuntia. Lisäksi autoin veneen siivouksessa. Sydneyssä huolsimme aluksi isopurjetta. Turvallisuustarkistuslistan lisäksi maaliintulon jälkeen pitää toimittaa myös rikitarkistuslista, jonka Jan tekee ja täyttää. Tätä varten Jan nostetaan siis maston huippuun.

Normaalissa pysähdyksessä jatkettaisiin seuraavana päivänä muilla huoltotoimilla, mutta täällä Sydneyssä veneet nostettiin pohjan uudelleenmaalausta varten ja meidän vuoromme oli ensimmäisenä heti tiistaina. Eli tiistaina vene vietiin toiseen sataman nostettavaksi ja keskiviikkona ukkosmyrskyisässä säässä pohja maalattiin myrkkymaalilla. Kaikki eivät osallistuneet kyseisiin huoltotoimiin, joten monilla oli vapaapäiviä. Torstaiaamuna vene ajettiin tankkauksen kautta takaisin satamaan ja huoltotoimia jatkettiin. Huoltotoimiin sisältyy muun muassa kaikkien vinssien huolto ja rikkoutuneiden osien, köysien ja purjeiden korjaus. Tällä kertaa purjeiden osalta keskityimme lähinnä isopurjeeseen ja muutamien kulumien korjaamiseen keulapurjeissa. Spinaakkereita ei juurikaan käytetty, joten ne eivät tarvinneet huoltoa. Aika Sydneyssä oli meidän osaltamme huonosti suunniteltu ja organisoitu, joten hommia tehtiin ainakin osan miehistön toimesta aina keskiviikkoon 24. joulukuuta asti. Työ ei kuitenkaan jakaantunut lovinkaan tasaisesti ja esimerkiksi minulla oli tällä kertaa kohtuullisen paljon vapaa-aikaa. Tosin osittain johtuen siitä, että tietoisesti välttelin veneellä oleskelua jos minua ei sinne erikseen pyydetty. Ihmisten kiinnostus veneen huoltoon on selkeästi lopahtanut.

Normaalien huoltotoimien (tarkistuslistat, veneen siivous, ruokien osto, purjeiden, köysien ja osien korjaus, vinssien huolto) ja veneen noston lisäksi työmäärää lisäsi myös Sydney-Hobart Racea varten tehdyt lisähommat, kuten purjenumeroiden teippaaminen kaikkiin kolmeen spinaakkeriin ja myrskyisopurjeeseen molemmille puolille, Rolexin tarran ja veneen kisanumeron teippaaminen veneen kylkiin. Lisäksi Jan osallistui ensiapukoulutukseen ja James radionkäyttökoulutukseen. Normaalisti siivoukseen ja huoltoihin menee tosiaan noin 2-3 päivää mutta Sydneyssä niitä tehtiin todella pitkään.

Huoltotoimien lisäksi meillä oli yksi yrityspurjehdus, joissa paikalla on kippari ja neljä miehistön jäsentä. Lisäksi meitä kuvattiin Seattle Seahawks-varusteissa purjehtimassa, tästä videon ja kuvamateriaalia löytää heidän sivuiltaan http://www.seahawks.com/news/2015/12/23/visit-seattle-yacht-hoists-seahawks-sail-clipper-round-world-race

Seuraavaa kilpailua varten meillä oli briiffi keskiviikkona 23. joulukuuta. Itseasiassa kyseisessä tilaisuudessa briiffattiin myös sitä seuraava Hobartista alkava kilpailu, sillä siellä ei kuulemma ole tiloja kyseistä tilaisuutta varten. Lisäksi Sydney-Hobart Race järjesti omat pakolliset briiffinsä 24. joulukuuta aamulla ja 26. joulukuuta aamulla ennen kilpailun alkua. Molempiin on kahden miehistön jäsenen osallistuttava, meiltä Huw ja minä osallistuimme ensimmäiseen. Siellä käytiin läpi säätä, turvallisuusasioita ja radioraportointiprotokollaa. Olin myös jälkimmäisessä ja siellä lyhyesti kerrottiin viimeisin sääennuste.

Vapaa-aikanani ehdin käydä katsomassa Sydneyn nähtävyyksiä, mm. Oopperataloa, Manlya ja keskustaa, sekä läheisillä Blue Mountainsin luonnonsuojelualueella ja muilla ulkoilualueilla. Lisäksi ostin joitain tarvitsemiani varusteita kuten uusia partahöyliä ja latasin kameran kuvat Internetiin talteen. Tähän mennessä kuvat olivat vain kamerassa, joten hyvä että säilyivät. Artikkelin kuva on muuten maaliintulosta. Kilpailun maali oli kuvassa näkyvien palmujen vasemmalla puolella vedessä oleva poiju, joka piti kiertää eteläkautta.