Seuraava kilpailumme Kiinan Qingdaosta Yhdysvaltojen Seattleen on etäisyydellä mitattuna koko kilpailun pisin. Kilpailumatka on 5400 meripeninkulmaa, mutta alussa ja lopussa ajetaan moottorilla, joten etäisyyttä kertyy 150 meripeninkulmaa enemmän. Ja tietenkään emme voi tuulesta johtuen kokoajan purjehtia suorinta reittiä, joten todellisia meripeninkulmia kertyy huomattavasti enemmän. Ajallisesti kilpailu ei välttämättä ole pisin, sillä ensimmäinen kilpailu purjehdittiin kevyissä tuulissa ja kesti siitä johtuen aika kauan. Reitti kulkee Kiinasta Keltaisen meren yli kaakkoon Japanin eteläpuolelle. Sieltä jatkamme suorinta reittiä kohti Seattlea, tosin sillä rajoituksella, että 45 leveyspiiriä ei saa ylittää ennen kuin saavutamme 150 läntisen pituuspiirin. Tässä kilpailussa kuljemme siis päivämäärärajan yli. Kuro Shio -merivirta on tässäkin kilpailussa isossa roolissa, sillä se kulkee 1-4 solmun nopeudella Japanin eteläpuolelta aina päivämäärärajalle asti, joten kilpailun aikana joudumme valitsemaan lyhimmän reitin ja lisävauhtia tuovan merivirran väliltä. Purjehduksesta odotetaan ennakolta kovatuulisinta, isoaaltoisinta ja kylmintä kilpailua tähän mennessä. Kilpailun briiffissä kerrottiin, että yhdessä aiemmassa kilpailussa yksi vene oli menettänyt mastonsa ja joutunut purjehtimaan Havaijille. Tämä kilpailu on meille kotikilpailu, sillä suuntaamme Seattleen. Siksi olisikin mukavaa menestyä kilpailussa hyvin, mutta vahtijakomme ei vaikuta lupaavalta. Kaikki innoikkaimmat kilpailijat ovat samassa vahdissa ja toinen vahti vaikuttaa ennakolta huomattavasti heikommalta. Kaikista ainoastaan tälle legille osallistuvista on tietysti ennakolta vaikea sanoa, mutta harvoin he ovat todella isoa roolia ottaneet. Minä olen siis Janin vahdissa.

Lähdimme Qingdaosta sunnuntaina 20. maaliskuuta puheiden, rumpujen ja rakettien saattelemana. Koska meriliikenne ja kalastus ovat vilkasta Qingdaon edustalla, oli sovittu, että kilpailun startti tapahtuu moottoriajon jälkeen. Show’n vuoksi meillä oli kuitenkin näytösstartti Qingdaon edustalla. Kiersimme muutaman poijun ja purjehdimme näköetäisyyden ulkopuolelle, jonka jälkeen käynnistimme moottorit ja ajoimme seuraavaan aamuun noin 130 meripeninkulman päähän. Kippareiden lisäksi kilpailussa on mukana yksi henkilö, joka purjehtii maailman ympäri palkkaa vastaan. Rich kuvaa dokumenttisarjaa Clipperille ja vuorottelee veneestä toiseen. Tällä kotilegillämme hän on meidän kyydissämme. Rich ei kuitenkaan saa osallistua purjehdukseen, joten minua hänen hommansa ei luonnollisestikaan kiinnosta. Merivesi oli lähtiessämme seitsemän astetta ja veneen sisätilat erittäin kylmät.

Yön moottorilla ajon jälkeen kilpailumme alkoi maanantai-aamuna 21.3. kello yhdeksän paikallista aikaa eli 01.00 UTC. Ennen starttia osuimme kalastusverkkoon, jonka huomasimme liian myöhään. Saimme verkon kuitenkin irti pyörimällä ympyrää ja peruuttamalla. Lisäksi verkko oli niin ohutta, että todennäköisesti potkuri olisi sen silpunnut irti. Startti oli niin sanottu Le Mans -startti, jossa ceneet asettuvat riviin ja ajavat samaan suuntaan. Starttia ennen isopurjeet ovat ylhäällä ja starttisignaalin tullessa radiosta starttia hoitavan veneen toimesta kaikki saavat nostaa ennakolta sovitut keulapurjeet. Tämän jälkeen pitää ajaa samaa kurssia kymmenen minuuttia, jonka jälkeen saa muuttaa kurssia ja tehdä purjevaihdoksia. Me olimme neljäs vene tuulen puolella ja onneksemme yläpuolellamme ollut PSP Logistics oli hidas purjeiden nostossaan, joten pääsimme vapaisiin tuuliin. Derry otti parhaan startin ja oli kymmenen minuutin jälkeen selkeässä usean veneenmitan johdossa. Tuuli oli hyvin lähellä myötäistä, joten kaikilla oli spinaakkerit valmiina kannella. Kymmenen minuutin jälkeen Garmin ja LMAX nostivat spinaakkerit, mutta joutuivat ajamaan alempaa kurssia, joten muut eivät spinaakkereita nostaneet. Myöhemmin päivällä meilläkin oli vähän aikaa spinaakkeri ylhäällä. Toisen vahdin ollessa vuorossa putosimme sijoituksissa PSP:n taakse ja meidän vuorollamme nousimme takaisin PSP:n edelle. Meriveden lämpötila on noussut kymmeneen asteeseen, mutta sisällä veneessä on edelleen kylmä.

Tiistai-päivä oli lämmin, aurinkoinen ja vähätuulinen. Aamulla olimme kuudennella sijalla. Päivällä lennätimme jopa windseekeriä tuulen vähäisyhden vuoksi. Meriveden lämpötila nousi vähitellen 13 asteeseen ja sisätilat alkavat tuntua mukavammilta. Paikallista aikaa illalla nostimme Code 2-spinaakkerin, sillä tuuli oli riittävän myötäinen. Miehistössämme on tässä kilpailussa Yhdysvaltalainen Martin, joka on lähtenyt mukaan siksi, että hän haluaa purjehtia kaikki maailman seitsemän merta, ja pohjoinen Tyyni valtameri on viimeinen, joka häneltä puuttuu. Hän on aiemmin kiivennyt myös kaikkien seitsemän mantereen korkeimman vuoren huipulle. Muut meret ovat kuulemma, eteläinen Tyyni valtameri, pohjoinen ja eteläinen Atlantti, Eteläinen valtameri, Intian valtameri ja Jäämeri. Hän on siis purjehtinut koillisväylän ja eteläisellä valtamerellä, sekä omalla katamaraanillaan maailman ympäri. Tässä kisassa meille maailmanympäripurjehtijoille kertyy molemmat Atlantit, Eteläinen valtameri ja pohjoinen Tyyni valtameri.

Kolmas kilpailupäivä alkoi Code 2 -spinaakkerin hajotessa toisen vahdin vuorossa ollessa. Purjeen reunassa oleva naru repesi ulos purjekankaasta koko purjeen mitalta, ja he laskivat purjeen. Vaikka syy ei ollut kyseisen vahdin, ei tilannetta varmastikaan edesauttanut kokematon vahti, jonka käsissä spinaakkeri kaatui ja täyttyi jatkuvasti uudestaan. Se teki nukkumisesta hankalaa ja muistutti minua ensimmäisestä kisasta, jossa toisella vahdilla oli huomattavasti enemmän vaikeuksia spinaakkerin lennättämisessä. Tilalle nostettiin Code 3 ja myöhemmin tuulen tyyntyessä Code 1. Sitten tuuli yltyi ja kääntyi vastaisemmaksi, joten tilalle vaihdettiin Yankee 1. Iltapäivävuorossaan toinen vahti purjehti 1,5 tuntia väärään suuntaan ja tipuimme sen takia Great Britainin taakse. Käytännössä he odottivat vendaamista eli vastatuulikäännöstä aivan liian kauan.

Aamulla 24. maaliskuuta saavuimme (UTC 0000) Japanin eteläpuolelle. Olimme tässä vaiheessa seitsemännellä sijalla. Matkaa maaliin oli jäljellä 4732 meripeninkulmaa ja matkaa oli tehty moottoriajo mukaan lukien  689 meripeninkulmaa. Aamuun mennessä Tino ja Dana olivat saaneet spinaakkerin korjattua, mutta tuuli oli nyt niin vastainen, että sitä ei tarvinnut nostaa. Päivällä yhden kuuden tunnin vahdin aikana poistimme viimeisen reivin isopurjeesta, vaihdoimme Yankee kolmosen ykköseen, pakkasimme korjatun spinaakkerin ja lopuksi vielä tuulen yllyttyä uudelleen laskimme spinaakkerin. Parhaimmillaan Kuro Shio -merivirta antoi meille 4 solmua lisää vauhtia. Merivesi oli 21-22 astetta, joten veneen sisätilat ovat mukavan lämpimät.

Viidentenä kisapäivänä oli minun ja Johnin ruoanlaittovuoro. Olimme Johnin kanssa yhden kerran yhdessä ruoanlaittovuorossa myös ensimmäisessä kilpailussa. Olin nukkunut huonosti, joten en odottanut vuoroa innolla. Ruoanlaitto sujui kuitenkin normaaleissa merkeissä. Aamulla huomasimme, että keulapuomi on hajonnut yön aikana. Tällä kertaa ylhäällä ei siis ollut spinaakkeria, joten keulapuomi hajosi keulaan osuvien aaltojen voimasta. Erittäin harmi meidän kilpailumme kannalta. On mielenkiintoista nähdä, mitä Sir Robin sanoo saavuttuamme Seattleen. Päivän aikana tuuli oli niin vastainen, ettemme pystyneet seuraamaan Japanin rannikkoa ja Kuro Shioa koilliseen vaan etenimme suoraan itään. Päivän aikana tuuli vähitellen keveni ja nostimme ensin Yankee kolmosen ja myöhemmin ykkösen.  Olimme yhdeksännellä sijalla PSP:n takana. Veneessähän ei ole palkattua lääkäriä, ja kippari on saanut ensiapukoulutusta ja harjoitusta. Lisäksi yksi miehistöstä on saanut ensiapukoulutusta, ja meillä tuo henkilö on Jan. Niissä veneissä, joissa on esimerkiksi lääkäri tai sairaanhoitaja maailmanympäripurjehtijana, tuo henkilö on yleensä myös kyseisistä asioista vastava. Meillä on osalla osuuksista ollut miehistössä lääkäri tai sairaanhoitaja, jolloin he ovat kantaneet päävastuun sairaanhoidosta. Tässä kilpailussa mukana on farmaseutti Pawel, ja tuo rooli on langennut hänelle. Kuivapukuni lateksinen kaulamansetti muuten hajosi ja yritin korjata sen mukanani tuomalla sitä varten tarkoitetulla liimalla. Liima oli kuitenkin kuivunut, eikä pitänyt. Tärkeämmät käsi- ja jalkamansetit vaihdoin jo Suomessa, joten toivottavasti ne kestävät.

Lauantai eteni hyvin nukutun yön jälkeen kevyttuulisissa merkeissä. Olimme päivän jälkeen yhdennellätoista sijalla ja ensimmäiset tuhat meripeninkulmaa olivat takana. Tässä vaiheessa voisin kertoa hieman yhteydenpidosta ulkomaailmaan. Minulla on tosiaan lahjaksi saamani satelliittitekstiviestilaite. Lisäksi Clipperin kautta voi ostaa satelliittiyhteyden kautta toimivan sähköpostiosoitteen tai puheaikaa satelliittipuhelimeen. Kipparillamme on molemmat. En tiedä, ovatko ne työsuhde-etuja vai itse kustannettuja. Lisäksi veneellä on kipparilla virallisia asioita varten sähköpostiosoite ja toinen mediaviestejä varten. Mediaosoitetta käyttää mediasta vastaava eli Ana, ja tällä osuudella Anan poissaollessa John. Kukaan maailmanympäripurjehtijoista ei ole hankkinut sähköpostia tai puheaikaa Clipperin kautta. Myöskään yksittäisille osuuksille osallistuvilla ei juurikaan ole noita hankittuna. Tinolla on itse ostettuna rajaton nettiyhteys ja sähköposti satelliitin kautta, jota hän antaa myös muiden käyttää. Käytännössä siis suurimman osan kommunikaatio kulkee Tinon laitteen kautta Tinon sähköpostiosoitteeseen. 

Pääsiäissunnuntaina siirsimme veneen kelloja kahdella tunnilla aikavyöhykkeelle UTC+10. Enne vaihdosta aurinko nousi ja laski viideltä, ja päivällinen syötiin kuudelta. Koska aamu sarastaa lähes tuntia ennen varsinaista auringonnousua, on aikavaihdoksenkin jälkeen aamuvahdinvaihdos kello kuudelta valoisa. Yötä päivää purjehtiessa on muuten oppinut käytännössä monia luonnonilmiöitä. Esimerkiksi kuun valo auttaa huomattavasti purjehtiessa. Olen kyllä tiennyt, että kuu ja aurinko eivät nouse ja laske samassa tahdissa, mutta täällä sen on huomannut käytännössä. Välillä alkuyö on todella pimeä kun kuu ei ole noussut ja loppuyöstä kuun valo valaisee taas. Lisäksi toki kuun vaihe vaikuttaa valoisuuteen. Uusi kuu on luonnollisesti pimeä ja täysikuu valaisee erittäin paljon. Lounaan yhteydessä Huw luki raamatusta pari säettä. Kyseisen raamatun antoi Huw’n isoisä Sir Robin Knox-Johnstonille mukaan hänen ensimmäiselle kuuluisalle maailmanympäripurjehdukselleen. Sama kirja on ollut myös kahdella muulla maailmanympäripurjehduksella, joista toinen tosin keskeytyi. Raamatulle tulee siis meidän matkassamme kolmas maailmanympäripurjehdus ja se haettiin sitä varten mukaamme museosta. Päivän sää oli aurinkoinen t-paitakeli ja soittelin päivällä kitaraa. Rich nauhoitti muun muassa We Are Sailing -kappaleen videolle. Mitä kilpailuun tulee, löysimme Kuro Shio -merivirran taas ja kuljimme sen vauhdittamana parhaimmillaan 14 solmua sivutuuleen. Johtopaikalla oleva Garmin rikkoi keulapuominsa ja he soittelivat Huw’lle kysyen vinkkejä. Illalla tuulen yllättäessä kääntyessä kannelta alkoi kuulua paniikinvireisiä huutoja. Mitään ongelmia ei sinänsä kohdattu, mutta toisen vahdin kokemattomuuden kyllä huomaa. Mielenkiintoista sinänsä, että vahtijakoa olivat Huw’n lisäksi suunnittelemassa molemmat vahtipäälliköt. Kun vahdit julkaistiin, jakoa ihmettelivät monet maailmanympäripurjehtijat ja edellisillä osuuksilla mukana olleet miehistön jäsenet.

Maanantai 28.3. kahdeksas kilpailupäivä oli edellisen päivän tavoin aurinkoinen ja vähätuulinen. Olimme kahdeksannella sijalla ennen PSP Logisticsia. Koska emme juurikaan liikkuneet, Huw päätti, että nyt on hyvä hetki käydä uimalla tarkistamassa keulapuomin runkoon mahdollisesti aiheuttamat vahingot. Yksi isku oli tehnyt pienen lommon lasikuituun, mutta muuten vain kyljen logoteippaukset olivat  vahingoittuneet. Peräsimien ohi uidessani poistin toisesta peräsimestä tupon merilevää, joka oli tiukasti kiinnittynyt peräsinakseliin peräsimen ja rungon väliin. Tämä oli syynä välillä ohjatessamme huomaamaamme ruorin raskauteen.

Optimistisesti laskettuna olemme kulkeneet nyt kolmanneksen matkasta, sillä olemme liikkuneet yhdeksän päivää ja lyhin arvioitu matka-aika on 27 päivää. Realistisesti arvioituna emme kuitenkaan tule niin nopeasti perille saapumaan, mutta päätin kuitenkin päättää tämän tekstin tähän, sillä minulla on seuraavalta päivältä hyvä kuva, jonka haluan käyttää blogitekstin kuvana. Tämä alkumatka on mennyt Huw’n palautetta pohtiessa ja tässä hieman yhteenvetoa. Osa palautteesta oli oikeaa ja osassa oli yksittäisten ihmisten mielipiteitä. Suurelta osin tuntuu siltä, että keskustelemalla asioista aiemmin, ei tällaiseen tilanteeseen olisi tarvinnut tulla. Totesin myös Huw’lle, että kiitosta siitä, että olen pyörittänyt venettä hänen kipeänä ollessaan ei ole kuulunut, eikä muuten kuulunut siltikään. Tuntuu siltä, että alussa ihmisillä oli enemmän motivaatiota kilpailla ja tuloksemme oli parempia. Aluksi näytti, että olemme keskikastin paremmalla puolella ja ehkä jopa palkintopallilla, kun nyt alkaa näyttää siltä, että saatamme jäädä muiden kehittyessä kokonaiskilpailussa viimeiseksi. Ehkä siitä johtuen muut odottavat erilaista vahtipäällikköä, joka lähinnä pyörittää päivittäisiä asioita, eikä välitä niinkään kilpailusuorituksesta tai sen parantamisesta. Lisäksi aluksi porukka oli kokemattomampaa, joten he tarvitsivat enemmän ohjausta ja suoria käskyjä siitä, mitä pitää tehdä. Minunkin motivaatio kisaamiseen laski huomattavasti Sydney-Hobart -kilpailun jälkeen. Martin kommentoi osuvasti: aluksi hän ajatteli tulevansa LMAXiin eli erittäin kilpailulliseen veneeseen. Seuraavaksi hän ajatteli tulevansa tutkimusmatkalle. Nyt hän on ymmärtänyt, että tämä onkin kesäleiri. Huw’n tavoitteena tuntuu olevan kehittää kaikista mahdollisimman hyviä purjehtijoita, vaikka se jatkuvilla roolimuutoksilla tarkoittaakin heikompia kilpailutuloksia. Tosin minulle hän ei ole palautetta antanut, ja kun ehdotin keskustelua täällä veneellä ei hän ainakaan vielä ole aiheeseen palannut.

Pohdin kolmen vaihtoehdon välillä: 1. Pyrkiä olemaan vahtipäällikkö jatkossa, 2. Yrittää vaihtaa venettä 3. Keskittyä purjehduksen ohella muihin asioihin, kuten lukemiseen ja kitaran soittoon.  1.: Tällä hetkellä en ole kiinnostunut pyörittämään aikuisten kesäleiriä, ja liian innokasta kilpailuhenkisyyttä ei vastaanoteta innolla. Lisäksi tiimi ei tässä vaiheessa tunnu siinä mielessä omalta, että minuakaan kiinnostaisi painaa täysillä tiimin puolesta kohti hyviä tuloksia.  2.: Veneen vaihtaminen ei välttämättä ole mahdollista, ja vaikka olisikin kiinnostavaa nähdä, miten toiset veneet toimivat, olisi uusiin rutiineihin sopeutuminen ehkä turhan vaivalloista. Lisäksi vaihto voisi kipparin osalta viedä ojasta allikkoon.  3.: Minulla on tässä vaiheessa yli 4000 valokuvaa reissusta, kitaraa voisi soittaa useamminkin kuin kerran kuukaudessa ja kirjojakin voi hankkia lisää. Ja purjehduksessa voi keskittyä kiinnostavimpiin asioihin niin paljon kuin huvittaa. Tässä vaiheessa tämä on siis valitsemani vaihtoehto.