Tämä kirjoitus on toinen osuus kertomuksesta kilpailusta Seattlesta Panamaan. Tämän kilpailun olen Garminissa lainassa Visit Seattlen sijaan.

Lauantaina 7. toukokuuta, yhdeksäntenä kilpailupäivänä, aamulla Code 1 -spinaakkerin korjaus oli valmis, ja nostimme spinaakkerin niin sanotusti kuorimalla (peel), jossa uusi spinaakkeri nostetaan mastoon ensin ja vanha lasketaan sen jälkeen, jolloin veneen vauhti ei hidastu. Tekniikkaa emme ole Seattlessa ensimmäisen kilpalun jälkeen käyttäneet. Holly lähetettiin skuuttikulmaan vaihtamaan väliaikaisia skuutteja pysyviin, kun Ash huomasi purjeen revenneen uudestaan. Se laskettiin kiireellä ja Code 2 nostettiin pakkaamatta. Nostaessa purje meni kierteille. Minä yritin ruorissa hetken saada sitä selväksi ja tämän jälkeen Ash yritti itse. Homma ei onnistunut, joten laskimme purjeen kannelle, selvitimme kierteen ja nostimme sen uudestaan. Tuulta oli noin 10-15 solmua, enkä ole aiemmin spinaakkeria tässä veneessä laskenut ja nostanut suoraan kannelle. Lopputuloksena siis Code 2 oli taas ylhäällä ja Code 1 korjauspajassa. Kuulemma materiaalia riittää enää tähän korjaukseen. Päivä oli aurinkoinen ja lämpötila 23 astetta. Ash päätti, että me suuntaamme idemmäs kohti rannikkoa, ja yritämme saada enemmän tuulta maan ja meren rajalla muodostuvista merituuli ja maatuuli -ilmiöistä. Taktiikkana oli siis olla itäisin vene. Garmin on aiemmissakin veneissä pysytellyt lähellä rannikkoa. Visit Seattle valitsi päinvastaisen taktiikan, pysytellen kauimmaisena ulkomerellä. Heidän tavoitteenaan on olla eteläisin vene. Hatunnosto Seattlelle, jos heidän taktiikkansa toimii, sillä sääennuste ei ole heidän puolellaan. Tosin meidänkin reittimme luottaa kovempaan tuuleen lähempänä rannikkoa, joka ei näy valtamerille tarkoitetussa ennusteessamme.

Sunnuntaina aamulla Code 1 oli taas korjattu ja nostettiin mastoon. Aamulla saavuimme myös näköetäisyydelle vuoristoisesta Meksikon rannikosta. Päivällä vaatetuksena oli shortsit ja t-paita. Illalla nostimme tuulen yltyessä Code 2, sillä halusimme välttää ykkösen repeämisen. Menimme myös Stealth Modeen, jotta muut eivät näe nopeuttamme lähellä rannikkoa. Jo nyt tosin näyttää siltä, että keskitie olisi ollut paras taktiikka. Ohjaustaitojen osalta tässä veneessä arvostetaan erityisesti Rossia, joka on muuten toista kertaa näillä veneillä kiertämässä maapalloa. Hän on eri vahdissa kuin minä, joten en ole hirveästi hänen ohjaustaan nähnyt. Keskustelujemme perusteella hänen tietonsa purjehduksesta ovat huomattavat ja minua paremmat, ja on varmasti erinomainen ohjauksen opettaja. Kuitenkaan ohjauskyvyiltään hän ei mielestäni vaikuta niin erinomaiselta kuin täällä ylistetään. Puihuimme myös aiemmista kisoista, ja neljännessä kilpailussa Albanysta Sydneyyn me ohitimme Garminin venevauhdilla toisena kilpailupäivänä. He muistelivat, että Ross oli ohjaksissa. Minä en muista, kuka meillä ohjasi, mutta sen muistan, että Garmin teki hirveää siksakkia ja siksi meidän vauhtimme oli parempaa. Ohjaustaidoilta Visit Seattlesta löytyy muuten helposti 5-7 kuskia, täällä ilmeisesti 1-4.

Yhdennentoista kilpailupäivän aamuyö oli ohjausolosuhteiltaan kohtuullisen hankala, sillä aallot pyörittivät venettä ja taivas oli pilvinen, joten tähdistä ei ollut apua. Minä ohjasin, ja lisäksi opastin kahta muuta ohjaamaan. Onneksi löytyi myös Holly, joka pystyi ohjaamaan ilman minun päivystämistäni vieressä, joten pääsin vessassa käymään vahdin aikana. Yöllä muuten mustekala osui Hollyyn. Päivällä nostimme Code ykkösen takaisin, sillä tuuli keveni, ja illalla palautimme Code kakkosen ylös.. Illalla Stealth Modemme päättyi, ja olimme sijoituksissa edelleen kuudentena. Muut ehtivät pisteportille meitä ennen, joten taktiikkamme pysytellä erinomaisesti. Väsymys on muuten kertynyt vuoden aikana. Vaikka en tunnekaan itseäni enää kipeäksi, olen jatkuvasti väsynyt, ja ero ensimmäisiin kilpailuihin verrattuna on merkittävä.

Kymmenes toukokuuta yöllä oli kirkas tähtitaivas ja ohjaus huomattavasti helpompaa. Aamulla nostimme taas totuttuun tapaan Code ykkösen. Öisin tuuli on noin 15-20 solmua ja päivisin 13-15. Ashilla on muuten aina selkeät parametrit, milloin hänet pitää herättää, ja samalla se yleensä tarkoittaa purjevaihdosta tai suunnan muutosta. Päivällä matkaa oli jäljellä maaliin enää alle 2000 meripeninkulmaa, ja sen kunniaksi joimme illalla päivällisen yhteydessä rommia. Täällä on tapana silloin tällöin koko porukalla ottaa niin sanottu ”sundowner”. Parempi tapa kuin Visit Seattlessa, jossa osa porukasta silloin tällöin juo omalla porukallaan. (siis muutaman, ei pullokaupalla) Olemme tällä hetkellä neljännellä tilalla. Tosin etäisyytenä ensimmäiseen potentiaaliseen maaliporttiin olemme kuudennella tilalla. Tämä siksi, että maaliportti on yli 200 meripeninkulman pituinen, ja lopullinen kilpailun maali, jonne emme tule pääsemään, pohjoisreunassa maaliportteja, jossa me purjehdimme.

Keskiviikkona yöllä tuuli ei enää yltynyt, ja Code 1 sai lentää ylhäällä koko yön. Lämpötila yöllä oli jo 23 astetta ja päivällä 28. Yöllä spinaakkerin tagline oli kiertynyt keulapuomin ympärille, ja sitä keulapuomilla selvittäessäni tuli parvi delfiinejä uimaan puomin alle. Päivällä lounaan yhteydessä olevassa tiimikokouksessa Ash painotti kevyessä tuulessa ohjaukseen ja trimmaukseen keskittymisen tärkeyttä. Illalla hän kokkasi kaikille fajitoja. Tiskaus jäi tosin normaalissa ruoanlaittovuorossa olevien harteille. Aiempien kilpailujen perusteella olen huomannut, että purjehtiessa 20 astetta pohjoista tai eteläistä leveyttä on raja, jonka jälkeen kannella voi olla koko yön shortseissa ja t-paidassa. Ylitimme tänään tuon rajan. Raja ei riipu vuoden ajasta ja on aika hyvin linjassa kravun ja kauriin kääntöpiirien kanssa, jotka sijaitsevat 22,5 leveyspiirillä.

Torstai-yö meni kuin menikin ensimmäistä kertaa shortseissa. Tosin pitkähihainen paita oli vielä päällä. Lämpömittari näytti koko yön 25 astetta tai enemmän. Heti auringon noustessa lämpötila oli jo 28 astetta ja tuntia myöhemmin 30. Vaikka lämpötila on aiempinakin öinä ollut reilusti yli 20, tekee tuuli olosta sen verran viileämmän, että silloin haluaa pitää päällä vielä pitkähihaisen paidan ja housut. Keskipäivällä matkaa oli jäljellä 1693 meripeninkulmaa ja lokiin oli kertynyt 2588 meripeninkulmaa. Viimeisten neljän vuorokauden aikana olemme kulkeneet 700 meripeninkulmaa kohti maalia, joista 300 viimeisten kahden päivän aikana. Huomasin muuten jännitteitä ihmisten välillä, joten kyllä täälläkin taitaa olla patoutuneita tunteita, jotka eivät näin uudelle kaverille vain heti ilmene. Illalla vaihdoimme parin päivän jälkeen merituulen yltyessä Code 2 ylös ja Code ykköseen ryhdyttiin tekemään pientä korjausta. Illan laskeutuessa delfiinit laittoivat vielä show’n pystyyn hyppiessä villisti taivaanrannassa.

Perjantaina kolmantenatoista päivänä yö oli jo niin kuuma, että pitkähihaista ei tarvittu. Aamu oli myös erittäin kuuma ja elohopea nousi puoleen päivään mennessä 34 asteeseen. Ihmsten aiempi aktiivisuus on kadoksissa ja lisäksi vahdinvaihto oli ensimmäistä kertaa tiukilla ehtiä tapahtumaan ajallaan. Ruorimiehiä ja spinnun trimmaajia ei löytynyt vapaaehtoisesti kuten aiemmin. Sain myös ensimmäistö kertaa palautetta toiminnasta, silä kuulemma purjevaihdoksissa ja muissa manöövereissä tulee liikaa ohjeita. Eli minun lisäkseni muut antavat ohjeita, jotka ovat joskus ristiriitaisia. Meillä oli myös hieman putkiongelmia, sillä tiskiallas ja toinen vessa oli tukossa. Tiskialtaasta löytyi viemäriputkesta tiskirätti ja wc-putkessa oli pullonkorkki. Vessan korjauksen hoiti muuten Ash.

Kuudentenatoista kilpailupäivänä siirsimme kelloja tunnilla. Täällä kellojen vaihto hoidetaan siten, että molemmat päivävahdit ovat puoli tuntia normaalia lyhyempiä. Olemme nyt siis UTC-6 ajassa. Aamuyöllä aloitimme Ocean sprintin kevyessä tuulessa. Visit Seattle suoritti sprintin kymmeneen tuntiin, johon meillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Päivällä yritin motivoida ihmisiä toteamalla, että tähän mennessä hommat ovat pyörineet mukavasti omalla painollaan, ja minusta se on hyvä systeemi, ja olisi mukava jos ne toimisivat samoin jatkossakin. Lämpötila on nyt todella korkea ja nukkuminen on todella hankalaa. Laitoimme ruorien ylle muutamasta metalliputkesta ja lakanasta aurinkosuojat, jotka nimettiin The Boss ja Ross (yksi maailmanympäripurjehtijoista). Viimeisten kahden vuorokauden aikana olemme edenneet enää keskimäärin 140 meripeninkulmaa kohti maalia.

Sunnuntaina 15.5., seitsemästoista kilpailupäivänä päätimme Ocean sprintin aamuyöllä noin 24 tunnin jälkeen. Visit Seattlen aika jäi muuten loipulta parhaaksi, joten onnittelut heille. Aamulla purjehdimme ensimmisen mahdollisen maaliportin läpi seitsemäntenä veneenä. Todennäköisesti kuitenkin ehdimme ainakin yhdestä tai kahdesta portista vielä läpi. Ennusteen mukaan meillä pitäisi olla parempi tuuli kuin ulkomerellä, joten meille sopisi, jos kilpailu jatkuisi ainakin kolmanteen porttiin, tai jopa neljänteen porttiin tai Panamaan asti. Edellisen vuorokauden aikana purjehdimme enää 124 meripeninkulmaa kohti maalia. Matkaa on jäljellä alle 1300 meripeninkulmaa, joten itseasiassa 110 meripeninkulmaa vuorokaudessa kohti maalia riittää. Siten jopa Panamaan asti purjehtiminen näyttää tällä hetkellä mahdolliselta. Lounaan yhteydessä Ash opetti kiinnostuneillle teoriaa suhteellisesta tuulesta. Lämpömittari kipusi päivän aikana 37 asteeseen.

Nyt on kaksi kolmannesta ajallisesti kulunut tästä kilpailusta, joten on aika päättää tämä kirjoitus. Tästä kilpailusta taitaa olla tulossa kaikista kuumin, sillä aikaa merellä on jäljellä vielä lähes kymmenen päivää ja olemme ainoastaan matkalla kohti kuumempia alueita. Tästä johtuen väsymystä miehistössä alkaa olla havaittavissa, ja ihmisten pitäminen keskittyneenä tulee olemaan haaste. Lisäksi väsymys tuo hieman ärtymystä ihmisten käytökseen. Aamupäivän kuuden tunnin vuorot muutaman tunnin yöunien jälkeen tuntuvat olevan pahimipia. Delfiiinit ovat muuten nyt olleet melkein jokailtainen hupi. Mitä kilpailuun tulee, me olemme nyt siis seitsemännellä sijalla yhtenä kolmesta pohjoisessa lähellä rannikkoa olevasta veneestä. Meidän perässämme pohjoisessa tulevat Great Britain ja PSP Logistics. Muut 9 venettä ovat 150-200 meripeninkulmaa meitä etelämpänä enemmän tai vähemmän jonossa. Johdossa on tällä hetkellä LMAX. Nyt siis toivomme, että jatkossa tuulet ovat suotuisammat lähempänä rannikkoa. Tähän mennessä olemme purjehtineet 3121 meripeninkulmaa ja matkaan maaliin on jäljellä 1214 meripeninkulmaa.