Tämän osuuden viimeinen kilpailu on Hobartista Airlie Beachille, joka sijaitsee pohjoisempana Australian itärannikolla noin 1600 meripeninkulman merimatkan päässä. Ensimmäiset päivät palaamme samaa reittiä kuin jo kaksi kertaa olemme purjehtineet Bassin salmen ohitse Australian rannikolle ja sen jälkeen seuraamme rannikkoa Airlie Beachille. Lopussa pitää navigoida tarkasti, sillä Airlie Beachin edustalla sijaitsee Whitsunday Islands -niminen saaristo. Meillä on siis edelleen sama miehistö, joka tuli kyytiin Albanysta. Seuraava miehistönvaihto on Airlie Beachilla, joten tämä on monille viimeinen kilpailu.

Kilpailu alkoi 2.1.2016 kello 11 paikallista aikaa, joka oli muutamaa tuntia aikaisempi aloitusaika kuin meillä yleensä. Se ja uuden vuoden juhlinta aiheutti huomattavaa väsymystä miehistössä. Tinoa ei saatu hereille lähtöön tai kilpailun starttiin. Kisastartti oli meille hyvin tyypillinen. Nostimme lähtöviivalla Yankee kakkosen ja olimme ainoa sillä purjeella, kaikilla muilla oli ylhäällä Yankee 1. Vähitellen heikosta tuulesta ja pienemmästä purjeesta johtuen tipuimme viimeiseksi. Hetken kuluttua tuuli kuitenkin vähitellen yltyi ja aloimme nousta sijoituksissa. 10 meripeninkulman päässä startista Iron Potin kohdalla vastatuuliosuus loppui ja jatkoimme sivuvastaiseen. Tähän mennessä olimme nousseet viidenneksi. Da Nang hoiti tämän osuuden taas nätisti ja oli ensimmäisenä muutaman meripeninkulman johdossa. Edelleen 30 meripeninkulmaa myöhemmin Tasman Islandin kohdalla myötätuuleen pohjoiseen kääntyessämme olimme viidentenä. Nostimme Code 2 -spinaakkerin ja valitsimme kurssin sivutuuleen keskellä muita veneitä. LMAX ja GB suuntasivat todella tiukkaan sivutuuleen kohti pisteporttia ja osa veneistä kuten Garmin pysyttelivät rannikon lähellä suunnaten siis suoraan pohjoiseen. Vähitellen tuuli kääntyi enemmän vastaiseksi ja jouduimme suuntaamaan yhä enemmän pohjoiseen. Qingdao oli hyvin lähellä edessämme, noin yhden meripeninkulman päässä. Osa kykeni ohjaamaan yhtä nopeasti kuin he ja osa hitaammin. Minä pystyin ohjaamaan nopeammin ja ohitimme heidät ennen kello 23:a. Päivän päättyessä olimme tuloksissa toisena Da Nangin jälkeen, sillä edellämme pisteportille menneet veneet joutuvat tekemään enemmän matkaa.

Toinen kisapäivä 3.1. alkoi spinaakkerin laskulla. Jo meidän vahtimme loppupuolella spinaakkerin lennättäminen oli tullut hankalaksi ja tunti meidän vahtimme loppumisen jälkeen osa meidän vahdistamme herätettiin auttamaan laskussa. Lasku meni nätisti, mutta väsymyksen koko porukassa huomasi. Onneksi ilman spinaakkeria emme tarvinneet juurikaan porukkaa kannelle, joten ihmiset saivat levätä. Harkitsimme vielä hetken pisteportille suuntaamista, mutta päätimme kuitenkin suunnata lyhintä reittiä kohti maalia, koska näytti siltä ettemme kuitenkaan olisi siellä kolmen ensimmäisen joukossa saamassa pisteitä. Päivän aikana osuimme kuitenkin itä-Australian merivirtaan ja päätimme suunnata pohjoiseen Australian rannikolle. Bassinsalmi muuten purjehdittiin tällä kertaa itätuulessa, joten aallokko tai tuuli ei tuntunut juuri miltään edelliseen pohjoiseen suuntaamaamme kertaan verrattuna.

Kolmannen kisapäivän aluksi barduunan juuressa kannessa oleva metallinen D-ring petti, ja jouduimme korjaamaan sen kiinnittämällä barduunan toiseen D-ringiin. Normaalisti käytössä on siis kaksi D-ringiä ja nyt kiinnitimme barduunan kokonaan ainoastaan toiseen niistä.
Päivän aikana laskimme isopurjeen kakkosreiviin ja sen jälkeen vaihdoimme yankee kakkosen yankee kolmoseen. Vaihto sujui huonosti ja kulutimme siihen noin tunnin. Päivän aikana tipuimme vähitellen sijoituksissa ja olimme päivän päätteeksi noin kymmenennellä sijalla.
Menetimme noin 20 meripeninkulmaa mennessämme merivirran läpi, toivottavasti muutkin menettävät saman myöhemmin. Kurssimuutos oli nyt arvioituna virhe ja olisimme menestyneet paremmin pysymällä ulkomerellä.

Minun syntymäpäiväni 5. tammikuuta alkoi hyvällä 9-10 solmun vauhdilla kohti maalia. Olimme aamulla Sydneyn kohdalla ja tällä vauhdilla Sydney-Hobart olisi kestänyt meiltä alle kolme vuorokautta lähes 4,5 sijaan. Tästä kisasta saattaa siis tulla huomattavasti arvioitua lyhyempi. Clipperin arvion mukaan saapumisaika on 13-14.1., mutta nyt 9.-10.1. näyttää hyvinkin todennäköiseltä. Minun synttäreideni kunniaksi tuuli yltyi ja aallot kasvoivat ja etenimme sivuvastaiseen hyvää vauhtia. Meidän vahtimme lopuksi illalla laskimme Staysailin. Tämä oli minun ehdotukseni, sillä en halunnut pakata Yankee kolmosta pois keulasta. Staysail on aina kannella, muut keulapurjeet täytyy pakata pois, jotta ne eivät pyyhkiydy aaltojen mukana mereen. Kuitenkin staysailin laskun jälkeen Huw ilmoitti, että laskemme Yankeen ja nostamme myrskyfokan. Yritin tätä kyseenalaistaa, sillä mielestäni tuuli ei ollut liian kova Yankee kolmoselle. Hän kuitenkin piti päänsä ja kyseinen purje tuli alas. Onneksi sinä aikana tuuli tyyntyi hieman ja sain Huw’n vakuutettua staysailin nostamisesta ja myöhemmin seuraavan vahdin aikana he poistivat reivit purjeesta ja nostivat Yankee kakkosen. Vahdin jälkeen söimme päivällistä ja Anan ja Miken minulle tekemää synttärikakkua. Sain myös kortin syntymäpäivän kunniaksi.

Kuudes tammikuuta eli viides kisapäivä alkoi kevyttuulisissa merkeissä. Minä nukuin pääasiassa yövahtimme, sillä olen tuntenut itseni kipeäksi tämän kisan alusta lähtien ja nyt oli hyvä hetki hieman levätä. Etenimme aamuyöllä itään pohjoisen sijasta. Toisin kuin edellämme olevat veneet, emme ehtineet aloittaa Ocean Sprintiä ennen kevyitä tuulia. Kartalla näytti siltä, että etenimme Ocean sprintin alkuviivan suuntaisesti odottaen parempaa tuulta. Kello 6.08 paikallista aikaa aloitimme 180 meripeninkulman mittaisen Ocean Sprintin, jonka toivoimme etenevän hyvällä yli 10 solmun vauhdilla ja päättyvän puoleen yöhön mennessä. Alku ainakin näytti hyvältä. Vähitellen tuuli kääntyi myötäisemmäksi ja nostimme Code 2 -spinaakkerin. Heti noston jälkeen tuuli yltyi merkittävästi, arviolta puuskissa noin 30 solmuun. Etenimme tasaista 16-20 solmun vauhtia spinaakkerilla. Tuuli tosin oli selkeästi liian kova, sillä muun muassa nostin natisi kuin viimeistä päivää. Broachasimme (eli vene kääntyi vastatuuleen ja kallistui merkittävästi, noin 60-70 astetta kunnes saimme purjeita löysättyä) muutaman kerran Tinon ohjatessa ja tämän jälkeen päätimme laskea spinaakkerin. Lasku oli vaikea ja vaati noin 6 ihmistä vetämään spinaakkeria alas. Tosin Susanne, joka oli nostimessa laski sen liian nopeasti ja spinaakkeri tuli alas meren kautta. Ensimmäiset tunnit etenimme siis erittäin vauhdikkaasti ja saavutimme muita. Olemme siis viimeisenä, mutta nyt moni on ainoastaan 10 meripeninkulmaa meitä edellä. Päivän aikana myös me kohtasimme kevyempiä tuulia ja kymmenen solmun keskinopeus ei näytä enää mahdolliselta. Silti Ocean sprintin kannalta pahimmat kilpailijat ovat ainoana ulompana merellä ilmeisesti paremmissa tuulissa oleva Derry ja Mission Performance, joka ennen Ocean Sprintin aloitusta meni auttamaan toista ei-Clipper venettä, jossa tarvittiin lääkäriä. He saavat menetystä ajasta vastaavan hyvityksen, mutta pääsevät myös todennäköisesti purjehtimaan Ocean sprintin kovassa myötätuulessa. Illalla näimme täydellisen sateenkaaren.

Päätimme Ocean Sprintin torstaina kuudennen kisapäivän aamuna kello 5.06 eli 22 tuntia ja 59minuuttia startin jälkeen. Muut edellämme menevät veneet näyttivät suorittaneet sprintin hitaammin, mutta myöhemmin saman päivän aikana sprintin päättänyt Mission Performance vaikutti meidän 6 tunnin välein saamiemme väliaikatietojen mukaan suorittaneen sprintin noin puoli tuntia meitä nopeammin ja näin lopulta kävikin. Auringonnousun jälkeen juuri ennen vahdinvaihtoa nostimme taas Code 2- spinaakkerin, koska tuuli oli kääntynyt myötäisemmäksi. Aikaa noston päättämisestä siihen kun spinaakkeri oli ylhäällä kului ainoastaan puoli tuntia, koska minä ja muut meidän vahdista halusivat ajallaan nukkumaan. En tosin saanut unta rehkittyäni spinaakkerin ylös. PSP Logistics oli noston aikana näköetäisyydellä ja he saivat spinaakkerinsa ylös ehkä vartin ennen meitä. Päivän aikana jiippailimme Australian rannikkoa seuraten kohti pohjoista. Iltapäivällä tuuli kääntyi siten, että pystyimme purjehtimaan suoraan pohjoiseen. Olimme tässä vaiheessa hieman liian kaukana ulkomerellä ja päädyimme taas merivirtaan ja purjehdimme hitaasti sen läpi ulkomerelle. Menetimme toimenpiteessä taas kymmeniä meripeninkulmia. Jälkikäteen todettuna olisi pitänyt jiipata huonolla kulmalla kohti rannikkoa ja menettää siinä noin kymmenen meripeninkulmaa. Iltaa kohden tuuli ja maininki kasvoivat ja spinaakkerin lennättäminen oli välillä haastavaa. Yhdessä surffissa keula sukelsi aaltoon ja haukkasi kannelle kymmeniä litroja vettä. Muuten tämä ei olisi haitannut, mutta kaikki luukut olivat auki. Keulassa olevaan purjevarastoon, Chrisin päälle vessaan, keittiöön ja perän nukkuma-alueelle tuli siis huomattava määrä merivettä. Lisäksi kaikki kannella olleet kastuivat. Onneksi yöksi tuuli ja aallokko rauhoittuivat ja saimme spinaakkerin pidettyä ylhäällä. Illalla näimme ison parven delfiinejä. Niitä oli kymmenittäin ja ne temppuilivat ympärillämme. Päivälliseksi oli muuten pihvejä.

Perjantai kahdeksas tammikuuta 2016 jatkui samoissa merkeissä spinaakkerin lennättämisellä vähitellen kevenevässä tuulessa. Aamulla kello kuuden aikaan näimme tilanneviestistä, että PSP ja Qingdao olivat merivirrassa ja olimme saavuttaneet heitä. Toisaalta esimerkiksi Ichorcoal joka noin vuorokausi sitten oli meitä 10 meripeninkulmaa edellä oli kasvattanut etumatkansa jo 40 meripeninkulmaan. Puolenpäivän aikaan jiippasimme kohti rannikkoa ja myöhemmin takaisin kohti koillista ja Airlie Beachia. Päivän aikana lähestyimme PSP:tä ja lopusta näyttääkin tulevan tiukka match race heitä vastaan. Illalla maston huippuun istahti lintu, ja kun laitoimme maston huipussa olevan navigointivalon päälle, joka myös valaisee tuulensuunnanosoittimen eli windexin, emme nähneet sitä koska valo valaisi ainoastaan linnun. Elektroniset tuulimittarit ovat muuten olleet rikki Sydney-Hobart kisan alusta lähtien. Muuten siitä ei ole ollut suurta haittaa, mutta myötätuuleen optimaalisten purjehduskulmien määrittäminen on elektronisilla laitteilla huomattavasti tarkempaa. Lämpötila on muuten nyt sekä yöllä että päivällä riittävä shortseissa ja t-paidassa kannella oloon. Keskiyöllä matkaa oli jäljellä noin 310 meripeninkulmaa eli arviolta puolitoista vuorokautta.

Sunnuntaina 9. tammikuuta eli kahdeksantena kisapäivänä oli minun ja Seanin ruoanlaittovuoro. Vuoro tuntuu nyt hieman kevyemmältä ja helpommalta, kun aamupalaa ei tarvitse laittaa ja päivällä pitää tauon. Kuuma hommassa kyllä tulee kun aurinko paistaa ja kaasuhella on päällä. Ilmeisesti johtuen siitä, että olen vahtipäällikkö olen yleensä viimeinen tai lähes viimeinen ruoanlaittovuorossa. Puoliltapäivin olimme 200 meripeninkulmaa maalista. Kuvasimme Seattle Seahawksia ja The Mariners nimisiä Seattlen tiimejä varten promokuvia lounaan yhteydessä. Hetken innostuksen jälkeen porukka kyllästyi touhuun nopeasti. Onneksi kisatilanne ei ole tiukempi. PSP on noin 5 meripeninkulmaa edellä, mutta suoralla väylällä kiinni ottaminen ja ohittaminen on hankalaa ellei mahdotonta. Onneksi Mission Performance on takanamme yli 120 meripeninkulmaa perässä. He saavat 11 tuntia hyvitystä mentyään auttamaan toista venettä, mutta tuon välimatkan pitäisi riittää meille 11. sijaan. Iltaa kohden tuuli kääntyi enemmän sivulle ja veneen kallistus lisääntyi ja vauhti nousi 12-13 solmuun spinaakkerilla. Ensimmäiset ovat meitä yli 100 meripeninkulmaa edellä ja tulevat maaliin puoliltaöin.

Sunnuntaina 10. joulukuuta eli yhdeksäntenä ja viimeisenä kisapäivänä heräsin kello 7 aikaan aamulla ja olimme noin 25 meripeninkulman päässä maalista Whitsunday Iislands -saaristossa. Etäisyyttä PSP:hen oli reilut 5 meripeninkulmaa. PSP juuttui kuitenkin heikkoon tuuleen ja vastavirtaan ja me päätimme kiertää yhden saaren toista kautta. Ero kutistui puoleen meripeninkulmaan eli yhdeksään minuuttiin, mutta emme kuitenkaan saavuttaneet heitä. Maaliin saavuimme siis 11. veneenä hieman alle 8 vuorokauden kilpailun ja 1750 meripeninkulman matkan jälkeen. Mission Performance saapui maaliin yli 12 tuntia meidän jälkeemme, joten olimme lopputuloksissa siis 11. emmekä siis vielä ole hävinneet yhtään kilpailua. LMAX Exchange voitti kilpailun 42 sekunnin erolla Great Britainiin. Molemmat saivat tästä kilpailusta yhtä paljon pisteitä, sillä GB sai yhden enemmän pisteportilta.

Kisa sujui mukavasti, mutta emme todellakaan hoitaneet merivirtaa hyvin ja hävisimme suuresti siitä syystä. Se heijastelee hyvin sitä tosiasiaa, että emme ole yleensä etukäteen juurikaan suunnitelleet reittiä vaan päätöksiä tehdään jatkuvasti kilpailun edetessä. Lisäksi Huw tekee välillä outoja valintoja, joten saa nähdä miten jatkossa käy. Nyt on kuitenkin mukava viettää taas viikko lämpimässä satamassa ja ensi viikolla sitten kurssi kohti pohjoista pallonpuoliskoa ja Vietnamia.